Connect with us

Eco

Lapsen mets on pieni ja lhell

Published

on

Ympäristökasvatus, lapsen luontosuhteen vaaliminen, kuulostaa hienolta tavoitteelta, jonka toteuttamiseen tarvitaan aarniometsää ja suurta luonnontuntemusta. Kun tavoitteet ja ihanteet ovat näin korkealla, saattaa vanhempi viedä lapsensa huokaisten hoploppiin ja tuntea siitä epämääräistä huonoa omatuntoa. Taaskaan ei jaksettu tunnistaa sieniä, ei leikitty luonnonmateriaaleilla, eikä kehitetty vastustuskykyä.

Huonoon omatuntoon on joskus syytäkin: tämän päivän todellisuutta ovat myös eskari-ikäiset, jotka eivät enää pysy pystyssä epätasaisella metsäpolulla ja lapset joiden immuniteettisuoja kärsii liian steriilistä elinympäristöstä.

”Lapset eivät leiki enää ulkona, vaan istuvat sisällä, viettävät aikaansa netissä tai pelaavat pleikkaa”. ”Nykyajan lapset ovat niin vieraantuneita luonnosta, etteivät enää tunne tavallisimpia kasveja.” Tällaisia lauseita kuulee usein, kun keskustelemme lasten luontosuhteesta. ”Ennen vanhaan lapset samoilivat metsässä ja leikkivät käpylehmillä”.

Onko ero menneeseen todella näin huima? Onko huolemme lasten luontosuhteesta liioiteltu?

Suomalainen luonto – ja sen myötä suhteemme luontoon on muuttunut hurjasti kahden viimeisen sukupolven aikana. Suomalaisten metsäinen sielunmaisema on muuttunut koskemattomista aarniometsistä tasaisiksi talousmänniköiksi. Maaseudun tiloilta ja pienistä kylistä olemme muuttaneet lähiöiden betonikuutioihin ja lähiömetsien lenkkipoluille – ja alkaneet viihtyä. Silti melkein jokaisen kaupunkilaisen sisällä asuu kaipaus maalle – alkuperäiseen luontoon. Siksikö meistä tuntuu, että lähimetsä ei ole oikeaa luontoa, eikä kelpaa ympäristökasvatuksen toteuttamiseen?

Lapsi ei arvota lähiympäristöään samalla tavalla kuin aikuinen. Lähiön metsä on lapselle tarpeeksi hyvä leikkiin ja seikkailuun. Lapsi ei osaa kaivata Nuuksioon tai tiedä, että ”oikeaa luontoa” on vain kehäkolmosen, tai kaupungin ulkopuolella.

Retki ja leikki lähimetsässä virkistää ja rauhoittaa mieltä, vaikka ei samoilisikaan kirveen koskemattomassa aarniometsässä. Se antaa lapsille vastapainoa koulupäivän sisällä istumiselle ja leikkimiselle valmiiksi suunnitellussa ja rakennetussa ympäristössä. Lähimetsä, sen piilot ja kiipeilypuut ja -kivet tarjoavat leikkipaikan, jossa kaikki ei ole aikuisten valmiiksi miettimää. Lapsen leikille ja mielikuvitukselle on enemmän tilaa.

Luonto-Liiton ympäristökasvatuksen arvopohjana on luonnon itseisarvo: sen mukaan kaikilla luonnon luomilla on oma paikkansa ja arvonsa luonnossa. Toivoisimme, että jokainen suomalainen osaisi arvostaa luontoa muutenkin, kuin taloudellisen hyvinvoinnin tuojana.

Haluamme kasvattaa nuoria ja aikuisia, jotka arvostavat kääpiä ja kovakuoriaisiakin. Kovakuoriaisten arvostaminen on kuitenkin liian iso pala kerralla haukattavaksi tavalliselle kaupunkilaiselle. Tarvitaan harjoitusta: ensin pitää osata vetää saappaat jalkaan, sadetakki niskaan ja lähteä lähimetsään ihmettelemään talitiaisten pesäpuuhia tai puiden syksyistä väriloistoa.

Luontoelämyksiä janoavan vanhemman tai kasvattajan onkin hyvä muistaa, että lapselle pienikin lähimetsä on se paras metsä ja leikkipaikka. Ripaus multaa ja kasa risuja tarjoavat kaupunkilaislapsellekin ne luontoleikin hyödyt, joiden pelätään olevan jo katomassa olevaa kansanperinnettä.

Lähiluonnosta on helppo aloittaa.

Continue Reading
Click to comment

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Eco

Tie luonnon merkityksen ymmrtmiseen alkaa lapsena

Published

on

Miksi muurahaisia on olemassa? Pistelevät vain ihmisiä, mokomat. Muurahaiset – joita on Suomessakin kymmeniä eri lajeja – ovat osa luonnon monimuotoisuutta. Meidän olisi tärkeää ymmärtää, mitä monimuotoisuus tarkoittaa.

Monimuotoisuus on luonnossa keskeinen asia. Jokaisella lajilla on oma paikkansa ja tehtävänsä ekosysteemissä – tämän ympärillämme olevan eläviä eliöitä sisältävän maapallon osan toiminnassa. Lajeilla on myös itseisarvo, oikeus olla olemassa siinä kuin meillä ihmisilläkin. Ekosysteemi toimii hyvin ilman ihmistä, mutta monia muita lajeja se tarvitsee välttämättä toimiakseen.

Entä muurahaiset? Myös niillä on tärkeä tehtävänsä. Kekomuurahaiset kiipeilevät puissa kasvattaen kirvoja, jotka puolestaan lypsävät muurahaisille sokeripitoista herkkua ravinnoksi. Samoilla kirvakarjan hoitomatkoillaan muurahaiset kuitenkin keräävät ravinnokseen puista pieneläimiä.

Saaliiksi ja pesään vietäväksi joutuvat armotta muun muassa lehtiä syövät mittarintoukat ja muut puiden tuholaiset. Tutkimuksin on osoitettu, että puut kasvavat paremmin silloin kun muurahaisia on paikalla. Muurahaiset siis tasapainottavat ekosysteemiä – ja auttavat siinä sivussa metsän kasvua.

Luonnon monimuotoisuuden merkityksen ymmärtäminen on avain kestävään elämäntapaan pääsemisessä. Jos emme ymmärrä, mikä merkitys monimuotoisuudella on, ei mieleen juolahda sekään, että monimuotoisuuden suojelu voisi olla tärkeää.

Lapset ovat kiinnostuneita luonnosta. Moni seuraa hieman varttuneempanakin luonnon ilmiöitä. Myös tietoa on nykyään saatavilla, jos sitä haluaa etsiä. Koulukin valistaa ja opettaa. Suomalaiset ovat paljon tietäviä – eivät kaikki, mutta monet. Tieto ei kuitenkaan riitä. Pitää myös tuntea ja ymmärtää.

Tuntemista, luontosuhdetta ei voi oppia. Se pitää saada olemalla läsnä luonnossa. Luonnossa oleminen on monissa paikoissa vaikeaa, ainakin jos sitä ei aikuisten toimesta osata auttaa alkuun. Kyllä kaupungissakin on luontoa ja sitä pitää myös säilyttää. Eikä mielellään mitään siistittyjä puistoja, vaan kunnon pusikoita, ryteikköjä ja muita aikuisia usein hirvittäviä paikkoja. Lapsille ne ovat aarre. Aarre joka voi pelastaa koko elämän – oman ja luonnon monimuotoisuuden.

Lapsia kannattaa kannustaa menemään ryteikköön seikkailemaan ja tutkimaan. Tietenkin puissa kiipeilyssä ja liukkailla sammalrinteillä seikkailussa on vaaransa. Itse olen ajatellut, että jos seikkailua ja jopa riskejä ei lapsena elämässä ole, niitä on haettava vanhempana – useimmiten paljon vaarallisemmissa merkeissä. Samalla sammalrinteellä voi syntyä niitä luontokokemuksia, joista syntyy pysyvä luontosuhde. Aikuisen apu ja esimerkki voi siinäkin olla tarpeen. Esimerkiksi ötököistä voi inhotuksen sijaan ajatella, että ne ovat kivoja ja mielenkiintoisia, joskus toki hieman varottavia, mutta silti luonnossa tärkeitä.

Luontosuhteen synnyttyä myös ymmärtäminen on helpompaa. Ymmärrys on kuitenkin aina vaikeaa. Pitää tietää, tuntea ja yhdistellä eri lähteiden tietoja päätelläkseen, mikä vaikutus olisi vaikkapa muurahaisten katoamisella. Lisäksi pitäisi ymmärtää, mitä oma toiminta voi oheisvaikutuksineen aiheuttaa muille lajeille. Tällainen ymmärrys ei ole enää lasten tehtävä, mutta lapsena alkaa tie, jota pitkin kuljettuaan voi alkaa ymmärtää maapallon elämän vuorovaikutussuhteita, moninaisuutta ja arvoa.

Continue Reading

Eco

Lasten Ruotsi

Published

on

Perheen kanssa matkustettaessa Etelä-Ruotsi tarjoaa paljon kiinnostavaa nähtävää. Välimatkat ovat lyhyitä, ja joka etapilla on uutta koettavaa: teemapuistoja, huvipuistoja, historiallisia nähtävyyksiä ja luonnonnähtävyyksiä.

Maisemat vaihtelevat Smoolannin laajoista metsäalueista Skånen kevyesti kumpuileviin lakeuksiin. Minnepäin Etelä-Ruotsia menetkin, majoituksessa on runsaasti valinnanvaraa suurista täyden palvelun perhehotelleista yksinkertaisempiin Bed & Breakfast -paikkoihin, retkeilymajoihin ja leirintäalueisiin joissa myös mökkejä vuokrattavana.

Astrid Lindgrenin Maailma

Vimmerby

Astrid Lindgrenin Maailma on elämyspuisto, jossa Ruotsin satutädin, Astrid Lindgrenin sadut muuttuvat todeksi. Puistossa voit tutustua tuttuihin hahmoihin kirjoista tutuissa ympäristöissä – näe esim. Eemelin Vaahteramäki, Peppi Pitkätossun Huvikumpu tai Ronja Ryövärintyttären ryövärien linna.

Astrid Lindgrenin Maailma äänestettiin jälleen Pohjoismaiden parhaaksi teemapuistoksi vuonna 2010. Nauti lukuisista aktiviteeteistä sekä kotiruoasta, joka on tehty lähituottajien puhtaista raaka-aineista. Aivan uusi Ronja Ryövärintyttären ”metsä” avataan 18.6.2019.

Karlsborgin linnoitus

Karlsborg

Linnoituksen 2–3 metriä paksut muurit on rakennettu vuonna 1819. Paikka olisi toiminut varapääkaupunkina, mikäli siihen olisi ollut tarvetta. Linnoitukseen ja sen entiseen elämään ahtaissa maanalaisissa suojissa voi tutustua Seikkailukierroksilla. Linnoituksen historiaa esittelevä museo sijaitsee kirkon alla.

Yöpyminen

Camping.se -sivustolta löydät matkasi varrelta mukavat, luonnonläheiset leirintäalueet ja mökit. Tilaa camping-kortti jo etukäteen kotiin, katso kartta- tai pikahausta tarjolla olevat yöpymisvaihtoehdot ja varaa ennakkoon leirintäaluepaikkasi tai mökkisi netistä. Mökkejä on laidasta laitaan: pieniä ja suuria, vaatimattomia sekä perustasoisia tai uusia ja moderneja, hyvin varustettuja, keskellä vilinää tai hiljaisemmalla luonnonläheisellä paikalla sijaitsevia.

Aeroseum

Göteborg

Aeroseum on maailmassa melko ainutlaatuinen käyntikohde: Aikaisemmin huippusalainen, maanalainen lentotukikohta (22 000 m²) on nykyään puolustusmuseo sekä elämyskeskus, joka esittelee koko perheelle niin tavalliseen lentämiseen kuin avaruuslentoihin liittyviä asioita. Esillä on myös lentokoneita ja museossa pääsee koeistumaan niin hävittäjälentokonetta kuin helikopteria. Lentämistä voi puolestaan kokeilla simulaattorissa.

Skara Sommarland

Skara Sommarland on kesämaa, joka koostuu vesimaailmasta, Racing-maailmasta sekä pienimuotoisesta huvipuistosta. Vesipuistossa voit kokeilla vesihiihtoa tai monia vesiliukumäkiä, joista Fritt Fall (Vapaa Pudotus) on kaikista huimapäisimmille. Racing-maailma tarjoaa elämyksiä neljällä pyörällä, testaa vaikkapa ajoa go-cart-autoilla.

High Chaparral

Hillerstorp

Lännenkylässä voit ratsastaa hevosilla, seurata vauhdikasta lännenshow’ta, kulkea höyryveturin vetämällä junalla tai kokeilla kullanhuuhdontaa. Iltaisin alueella on myös teemaohjelmaa: voit esimerkiksi osallistua meksikolaiseen iltaan tai intiaanijuhliin.

Gränna

Kalmarin linna

Kalmarin linna on Kalmarin vanhin nähtävyys, jossa mikään ei ole muuttunut sitten vuoden 1592. Lasten linnamaailman aikana (20.6.–14.8.) sinut voidaan ”lyödä ritariksi” tai voit saada prinsessan arvonimen aidossa linnaympäristössä. Voit myös askarrella itsellesi ritarikilven, prinsessakruunun tai kauniin korun.

Ales Stenar

Österlen

Tutustu hämmästyttävään kiviasetelmaan – yhteensä 59 pystyyn asetettua kivilohkaretta muodostavat laivarungon näköisen muodon. Tämä mielenkiintoinen monumentti on Ruotsin suurin ja sijaitsee aivan Ruotsin etelärannikolla, n. 15 km Ystadin kaakkoispuolella.

Liseberg

Göteborg

Liseberg tarjoaa niin vauhdikkaita ajolaitteita kaikenikäisille kuin vaihtuvia artisteja näyttämöllä. Uusi ”Lentävät norsut”-laite on kesän takuuvarma suosikki ja uudistetulla autoradalla voi istua vaikkapa poliisiautossa. Huvipuistoklassikko on puolestaan onnenpyörä, jossa voi voittaa vaikkapa suklaata koko vuodeksi!

Göteborgshjulet

Göteborg

Göteborgin uusin kesänähtävyys on valtava maailmanpyörä, josta voit nähdä koko kaupungin huikeasta 60 metrin korkeudesta.

Continue Reading

Eco

The body of the rainforest

Published

on

Sademetsät ovat luontaisia elinympäristöjä monille ainutlaatuisille eläinlajeille ja todellisia lajien aarreaittoja. Vaikea kulku ja pääseminen metsiin takaavat eläimille myös luonnollisen turvapaikan ihmisiltä. Monet metsäalueet ovat lisäksi kansallispuistoja ja suojelualueita, millä pyritään varmistamaan metsän ja sen lajien säilyminen.

Nisäkkäät

Trooppisissa sademetsissä elää monia nisäkkäitä. Nisäkkäiden koko vaihtelee suuresti maailman pienimmästä kädellisestä metsänorsuihin asti. Ravinnokseen eläimet syövät kasveja, hedelmiä, hyönteisiä tai saalistavat muita eläimiä. Sademetsän eläimistä löytyy lauma- sekä yksineläjiä. Meitä ihmisiä lähimpinä ovat ihmisapinat ja kädelliset, jotka elävät usein perheryhmissä. Suurimpia sademetsien kädellisiä ovat gorillat ja orangit. Gorilloja ja simpansseja tavataan Afrikassa, orankeja Aasiassa.

Sademetsät ovat tarkan tutkinnan alla ja uusia lajeja, jopa isoista eläimistä, löydetään yhä. Pelkästään neljän vuoden aikana 2017-2020 löydettiin yli 400 uutta kasvi- ja eläinlajia Amazonin sademetsästä. Juuri löydetyt lajit ovat usein myös todella harvinaisia, kuten Indonesian Sumatralta löytynyt tapulinoranki, jota sanotaan maailman harvinaisimmaksi apinaksi.

Monesti juuri suuret eläimet vetävät meitä puoleensa ja näyttävät eläimet nousevat suojelukohteiden tunnuskuviksi.

Yksi mieleenpainuvimmista ovat sademetsien suuret kissapedot, kuten Amerikassa elävä jaguaari, Afrikassa ja Intiassa elävä leopardi, Aasiassa elävät tiikerit ja puuleopardit. Sademetsien lajikirjo on mahdollistanut myös lajien erikoistumisen. Erikoistuminen voi toisaalta olla lajille myös riski, sillä elinympäristön muuttuessa ja pienentyessä sopeutuvaisuus mahdollistaa selviytymisen.

Hyönteiset ja selkärangattomat

Jos nisäkkäistä löytyy vielä uusia lajeja, niin suurin yllättäjä on kuitenkin hyönteiset ja selkärangattomat, joiden määrää ei osata tarkasti edes arvioida. Suurin osa sademetsän, ja koko maapallon, eläimistä on hyönteisiä ja selkärangattomia. Erilaiset perhoset, kuoriaiset, muurahaiset, toukat ja madot huolehtivat sademetsästä. Ilman hyönteisiä koko maapallo kuolisi, sillä vaikka hyönteiset ovat pieniä, niitä on paljon. Ne huolehtivat luonnon kiertokulusta mm. pölyttämällä kasveja ja hajottamalla kuolleet kasvit ja eläimet.

Linnut

Trooppisten sademetsien elämä on keskittynyt latvustoon, missä puiden oksisto luo oman maailmansa ja valo vielä valaisee. Elämä keskittyy myös latvustoon ja linnut ovatkin suuri eläinryhmä. Myös linnuilta löytyy niin kukista mettä imeviä kolibreja, hyönteisillä eläviä pikkulintuja, siemenillä, hedelmillä ja kasveilla eläviä papukaijoja ja tukaaneja, sekä saalistavia haukkoja ja kotkia.

Muuttolinnutkin voivat elää sademetsässä talvikauden ja palata pesimäalueilleen kevään tullen. Esimerkiksi Amazonissa ja Väli-Amerikassa talvehtii laululintuja Yhdysvalloista. Lentäväthän suomalaisetkin muuttolinnut jopa Afrikkaan asti.

Kalat, matelijat ja sammakkoeläimet

Sademetsien jokialueet, järvet, suot ja vesistöt ovat elinaluetta suurelle osalle makeanveden kaloista. Sademetsissä elävät kalat ovat meille monesti tuttuja akvaarioista, sillä kasvatetut lemmikkikalamme ovat alun alkaen kotoisin sademetsistä. Tällaisia kaloja ovat esim.

Amerikasta kotoisin olevat lehtikalat ja neontetrat, sekä Aasian sademetsien seeprakalat, taistelukalat ja nuoliaiset.

Lisäksi matelijat, kuten liskot, käärmeet, krokotiilit ja kilpikonnat sekä sammakkoeläimet kuten, sammakot, salamanterit, konnat ja vesiliskot esiintyvät runsaina ja monimuotoisina kaikissa sademetsän kerroksissa. Erityisesti sammakkoeläimet ovat herkkiä elinympäristönsä muutoksille ja monia lajeja on pelastettu eläintarhoihin.

Eläimet kotonasi

Itse asiassa monien nykyisten lemmikkieläinten alkuperä on lähtöisin sademetsistä. Monet papukaijat, akvaariokalat, kilpikonnat, sammakot, käärmeet ja liskot ovat sademetsien eläimiä. Toki lemmikkimme ovat nykyään jo lemmikeiksi kasvatettua kantaa, mutta esim. terraarioeläimen ottamista suunnitellessa pitää tietää, mistä eläin alunperin on. Kun pidämme lemmikkinä sademetsän eläintä, oli se sitten kala, matelija, sammakkoeläin tai lintu, on meidän taattava sille oikeanlainen elinympäristö ja täytettävä sen lajinmukaiset tarpeet.

Kalojen vedenlaadusta, tilasta ja lämmöstä on huolehdittava jo ennen kalojen hankintaa. Terraarioiden olosuhteet on oltava eläimelle sopivat. Linnut liikkuvat lentämällä, joten niille on tarjottava mahdollisuus lentämiseen. Minkään eläimen hankkiminen, oli se koira tai eksoottinen eläin, ei saa olla hetken mielijohde.

Continue Reading

Trending