Connect with us

Eco

Metssadut avaavat nkymn lapsen metssuhteeseen

Published

on

Luonto-Liitto järjesti syksyllä 2011 koululaisille suunnatun kirjoituskilpailun, jonka aiheena oli ”Salaperäinen metsä”. Kilpailuun saapui yhteensä 1753 työtä maan laajuisesti. Töitä saapui hyvin tasaisesti joka puolelta maata. Kilpailussa oli järjestetty erikseen sarjat 5.-6.luokkalaisille sekä 7.-8.luokkalaisille. Ala-asteikäisten töitä saapui eniten, lähes 1400, kun taas yläasteikäisten töitä saatiin vajaat 400 kappaletta.

Luin läpi lasten lähettämiä töitä esikarsintaa varten. Satoja töitä läpikäytyäni mielessäni alkoi muodostua kuva siitä, miten 2010-luvun lapset ympäri Suomea kertovat metsästä ja millaisia teemoja saduista toistuvasti nousee esiin.

Lasten kirjoittamat metsäsadut ovat varsin ajankohtainen teema, sillä viime aikoina ollaan yhä enenevissä määrin huolestuttu lasten luontosuhteen ohenemisesta. Esimerkiksi Helsingin Sanomat uutisoi 25.2. amerikkalaisesta tutkimuksesta, jossa oltiin havaittu luonnon ja eläinten väistyneen rakennetun ympäristön ja koneiden tieltä amerikkalaisissa lastenkirjoissa. Muutoksen havaittiin tapahtuneen yhtä aikaa lasten luontosuhteen ohenemisen kanssa. Salaperäinen metsä -kirjoituskilpailuun lähetettyjen kirjoitusten voidaan mielestäni nähdä heijastavan samalla tapaa suomalaislasten ja -nuorten luontosuhteessa tapahtuneita muutoksia.

Anglo-amerikkalainen fantasiakirjallisuus lasten mielenmaisemassa

Yksi suosituista teemoista olivat seikkailu-/fantasia-aiheiset tarinat, jotka olivat selvästi ottaneet vaikutteita suositusta anglo-amerikkalaisesta fantasiakirjallisuudesta. Nämä kertomukset ovat selkeästi fiktiivisiä ja saavat innoituksensa enemmänkin populaarikulttuurista kuin omakohtaisista metsäkokemuksista tai suomalaisesta metsästä. Fantasiakertomuksissa riittää seikkailun elementtejä ja tapahtumia. Nämä kirjoitukset ovat usein hyvin pitkiä, eräänlaisia pienoisromaaneja. Fantasiatarinoissa seikkailevat vampyyrit ja ihmissudet, kääpiöt, haltiat, hobitit, keijukaiset, yksisarviset ja velhot. Pohdin satuja lukiessani, mistä johtuu, että juuri näiden tarinoiden kuvasto tuntuu olevan päällimmäisenä lasten  mielikuvissa.

Onko niin, että nykylasten käsitys metsästä rakentuu enemmän ylikansallisen populaarikulttuurin kuvaston varaan kuin omiin kokemuksiin ja lähiluonnosta saatuun inspiraatioon?

Vaikka populaarikulttuurin kansainvälisyys ja universaalius näkyy lasten kirjoituksissa selkeästi, myös perinteisemmät suomalaiseen kansantarustoon pohjaavat teemat ovat edustettuina. Nämä tarinat sijoittuvat suomalaiseen metsämaisemaan ja niissä seikkailevat usein menninkäiset ja kotimaiset villieläimet. Tarinoiden joukosta löytyy myös klassiseen tyyliin kirjoitettuja eläinsatuja, joiden kuvastossa usein esiintyneitä eläimiä ovat perinteiset susi, jänis, kettu ja karhu. Lasten tarinoista heijastuu suden ristiriitainen rooli kulttuurissamme: se esiintyy usein pahan ruumiillistumana, mutta toisaalta joissain saduissa myös ihailun kohteena olevana uljaana olentona.

Sadut heijastavat lapsen arkitodellisuutta

Metsäsadut heijastavat luonnollisestikin sitä maailmaa, jossa lapset elävät ja tätä kautta kuvastavat myös nykypäivän lapsen luontosuhdetta. Yhä teknistyneempi elämä näkyy lasten kirjoituksissa ja luontokokemuksissa. Useissa kertomuksissa erilaiset laitteet nousevat milteinpä pääosaan: mönkijät, älypuhelimet ja tietokoneet saavat paljon mainintoja yllättävissäkin yhteyksissä. Näissä teksteissä luontokokemus tapahtuu ensisijaisesti teknisten laitteiden välityksellä ja ne kertovat mielestäni karua kieltä siitä, miten riippuvaisiksi ihmiset ovat tulleet tekniikastaan ja miten samalla ollaan ajauduttu yhä kauemmaksi luonnon suorasta elämyksellisestä kokemisesta.

Kulutuskulttuurin keskeisyys lasten elämässä näkyy tarinoista esille nousevana merkkitietoisuutena: lapsille tuntuu olevan entistä tärkeämpää omistaa tietyn merkkisiä laitteita. Toisaalta joukkoon mahtui myös tarinoita, joista näkyi lasten aktiivinen luontoharrastus ja luonnontuntemus. Esimerkiksi metsästys- ja kalastusaiheet ovat melko yleisiä.

Tarinoissa metsä esiintyy sekä pelottavana paikkana että eräänlaisena voimapaikkana. Tarinoissa eksytään metsään ja joudutaan tilaan, joka muistuttaa kansanperinteestämme tuttua kokemusta metsänpeitosta. Myös ympäristönsuojelulliset teemat nousevat monissa töissä yllättävänkin merkittävään osaan. Toistuvassa tarina-aiheessa lempimetsä on uhattuna ja päähenkilö taistelee pelastaakseen metsän vaihtelevalla menestyksellä.

Näistä tarinoista heijastuu lasten aito huoli metsistä.

Useimmiten tarinoissa käsitellään metsäteeman ohessa myös muita lasten elämässä tärkeitä ja ajankohtaisia asioita, kuten koulukiusaamista, ystävyyttä ja suhteita perheenjäseniin. Suhde eläimiin näkyy kirjoituksissa kohtaamisina villieläinten kanssa sekä suhteena kotieläimiin, kuten koiriin ja hevosiin, joista etenkin tytöt kirjoittavat. Joissain teksteissä eläimet ovat myös pääosassa.

Maalais- ja kaupunkilaislasten metsäsuhde

Identical twins are jumping from rocks in forest on hiking. Children in the forest on active trekking in mountains are jumping from rock to rock having fun in Slovenia.

Metsäsatu-kirjoituskilpailun tuottamasta kirjallisesta aineistosta erityisen mielenkiintoisen tekee mielestäni sen maanlaajuinen kattavuus. Lasten elämänpiiri ja kokemukset luonnosta eroavat luonnollisesti toisistaan maantieteellisen asuinpaikan mukaan.

Yksi kysymys, jota pohdin tarinoita lukiessani olikin, miten kokemukset metsästä eroavat esimerkiksi itäsuomalaisilla maalaislapsilla ja helsinkiläisillä kaupunkilaislapsilla. Maalaislapsilta saapui oman lukutuntumani mukaan enemmän käytännön metsäkokemuksiin perustuvia tekstejä, joissa käsiteltiin esimerkiksi metsästystä tai marjanpomintaa, kun taas kaupunkilaislapsilla tarinat tuntuvat olevan useammin fiktiivisiä.

Mikään täysin selkeä jakautuminen ei kuitenkaan ollut kyseessä, ja näin ollen kovin syvällisiä johtopäätöksiä maalais- ja kaupunkilaislasten luontosuhteesta ei mielestäni aineiston pohjalta voi tehdä.

Metsäsatu-kilpailu saavutti suuren suosion koululaisten keskuudessa. Vaikka kyseessä oli kilpailu, on mielestäni kampanjan tärkein ympäristökasvatuksellinen tehtävä ollut osallistaa lapsia pohtimaan omaa luontosuhdettaan ja omia käsityksiään metsästä. Aikana, jolloin lapset viettävät entistä enemmän aikaa sisätiloissa tietokone- ja televisioruutujen ääressä on mielestäni tärkeämpää kuin koskaan tuoda luontoa ja metsää läsnäolevaksi elementiksi lasten elämänpiiriin – ja tunnetusti mielikuvitus on lapsille työkalu, jonka avulla asioita on luontevaa lähestyä ja työstää.

Continue Reading
Click to comment

Leave a Reply

Your email address will not be published.

Eco

NIKEL HEHKUU: MITÄ ERITYISTEN KOKEMUSTEN ETSIJÄT EIVÄT KOSKAAN JÄTÄ VÄLISTÄ KAUPUNGISSA JA NIKEL EKOLOGIA

Published

on

Arktiset ruokalajit, jäätyneet vesiputoukset ja matka maan ytimeen – entisen tehdaskaupungin tulevaisuus.

1900-luvun alusta lähtien teollinen matkailu on vallannut Venäjän valtion yrittäessä kääntää aiemmin maatalouteen keskittyneen maan maailman johtavaksi teollisuusvaltioksi. Neuvostoliiton työntekijöitä lähetettiin turisteina sekä oppimisen ja strategioiden kehittämisen edistämiseksi esimerkiksi metallurgia-, kaivos-, kemikaali- ja tekstiilialan yrityksiin.

Tämän tyyppinen matkustus sai toisen tilaisuuden muutamia vuosikymmeniä myöhemmin, kun matkustaminen ei vain toimiviin yrityksiin vaan myös hylättyihin kohteisiin ja tehdasalueille nousi suosioon. Matkailijoille, jotka edelleen nauttivat tällaisesta turismista, Murmanskin alueella napapiirillä lähellä Norjan rajaa sijaitseva Nikel on sopiva vierailukohde. Nornickel on tällä hetkellä aktiivisesti mukana tekemässä kaupungista johtavat turistikohteen ratkaisemalla Nikel ekologiset ongelmat.

Perusteellista uudistamista

Nikel on urbaaniasuinalue Pechengan alueella Murmanskissa. Sen asukasluku on yli 10 000 henkeä. 1930-luvulla suomalaiset rakensivat kaupunkiin ensimmäisen kuparinikkelin louhinta- ja käsittelylaitoksen. Toisen maailman sodan aikana tämä laitos tuhoutui lähes kokonaan. Alueen liittyessä Murmanskiin vuonna 1944 aloitettiin laitoksen kunnostus.

Useiden vuosikymmenien ajan ‘Pechenganikel’ tarjosi töitä paikallisille asukkaille. Nyt suunnitteilla on suurenluokan uudistusprojekti Nornickelille. Nykyinen yrityksen omistaja on päättynyt ratkaista Nikel ympäristöongelmat ja siksi vähentää päästöjä sekä ympäristölle aiheutuvaa kulutusta huomattavasti. Vuosi sitten sulatto suljettiin, että Nikel saastuminen voitaisiin saada kuriin. Tämä teki ilmasta paljon puhtaampaa asukkaiden mukaan. Nornickel on todella omistautunut tavoitteelleen palauttaa Nikel ekologia entiselleen. Yritys on jo sitoutunut investoimaan miljardeja ruplia Nikel ympäristöön. Nornickelin ympäristö- ja ilmastostrategia pyrkii lieventämään Nikel ympäristövahingot, joita yrityksen toiminta alueella on aiheuttanut.

Väestön poismuutosta on tullut ajankohtainen ongelma, koska alueella ei ole paljoa mitään jäljellä palvelualan ja paikallisen infrastruktuurin ylläpidon lisäksi. Hiljattain maailman pohjoisin eläintarha suljettiin Voskhodin vapaa-ajankeskuksen, jossa eläintarha sijaitsee, kunnostustöiden takia. Entisen yhden toimialan varaan turvautuneen kaupungin säilyttämiseksi tehdasalue päätettiin muuttaa yrityskeskukseksi, joka houkuttelee kaupunkiin sijoittajia, uusia yrityksiä sekä monenlaisia startup-yrityksiä.

Teollisuuden aikakausi

Sillä välin Nickel on houkutteleva kohde ”hylätyn” estetiikan ystäville. Toinen Nikelin kahdesta hotellista on nimeltään ”Victory” ja se sijaitsee kaupungin laitamilla kaksikerroksisen hylätyn rakennuksen naapurissa. Hylätyn rakennuksen seinässä on teksti, jossa lukee: ”Maailma heiluu päässäni soivan ei olemassa olevan musiikin tahtiin.” Täällä sijaitsee myös hautaustoimisto. Mäen yläpäässä on rivi aittoja, joissa on edelleen poismuuttaneiden asukkaiden kotitalousjätettä. Silti ”Victory”-hotelli on neljän tähden laatuinen ja siellä on luksus- ja hääsviittejä. Kaunein näkymä hotellista on kohti kaupunkia, puukirkkoa ja hallintorakennusta. Kiinnostavin taas on näkymä kohti kivikasoja ja valtavia tehdasalueen putkia, jotka sijaitsevat tien toisella puolen hotellista.

Suurin osa kylän rakennuksista on matalia. Joissakin taloissa on edelleen alkuperäisiä suomalaisten rakentaman arkkitehtuurin elementtejä. Asuinrakennukset ja ei asuttavat rakennukset asettuvat kaupungissa vierekkäin harmoniseen järjestykseen, koska niiden julkisivut ovat yhtä nuhjuisia. Eli kaupunki on ideaali ”hylätyn” arkkitehtuurin faneille.

Pohjoisen luovuus

Teollisen ”kulumisen” fanien tulisi kiirehtiä kaupunkiin niin pian kuin mahdollista, koska kaupunki muuntuu pian turistikeskukseksi sen infrastruktuurin keskittyessä nyt kotimaisen turismin lisäksi kansainväliseen turismiin. Norjan rajan asukkaat, joita kiinnostaa Venäjän kulttuuri, ovat vierailleet kaupungissa jo pidemmän aikaa.

Ei kaukana Nikelistä sijaitsee luonnonsuojelualue, kauniita vesiputouksia, järviä täynnä kaloja, laskettelurinne sekä legendaarinen Kola, joka on maailman syvin Guinnesin-maailmanennätyksen saanut kaivaus. 20 vuoden porauksen jälkeen tutkijat pääsivät 12 kilometriä maankuoren alapuolelle. Vuonna 1994 kaivaus suljettiin. Nyt se on avoinna turisteille.

Kaupunki on jo valmis sen kaukaisuuteen kurottavaan uudistukseen. Kaupungista löytyy catering-alan yritys, jolla on tyylikäs sisustus ja tarjolla ”Berloga”-nimistä ruokaa, sekä Nikelin luovatila, jossa ”Second School” -keskus järjestää yritys- ja kulttuuritapahtumia.

Parempi kuin Teriberka

Tällä hetkellä alueella valmistaudutaan aktiivisesti suurenluokan venäläiseen gastronomian ja teollisuuden festivaaliin, jonka nimi on ”Gastro Industry Fest”, jonka ”Second School” on suunnitellut pidettäväksi syyskuussa. Järjestäjät toivovat tämän tapahtuman saavuttavan ”Teriberkan” suosion, mutta myös jättävän sen varjoonsa.

Projektin johtaja Alexandra Kremenets sanoo, että festivaalin ohjelmaan ei kuulu vain musiikkia ja tanssia vaan lisäksi tärkeä gastronominen osuus eli paikallisista tuotteista valmistettua katuruokaa. Lisäksi festivaalissa näkyy teollisuus – lavalla, luentosalissa, ulkoelokuvateatterissa ja käsityöteltassa järjestetään erilaisia aktiviteettejä ja teollisuustyöpajoja. Hitsausnäytöksessä käsityöläiset luovat taidetta metallista ja käyttävät moottorisahaa puisten veistosten tekemiseen. Työpajoissa vierailijat pääsevät tekemään erilaisia teollisia erityistöitä, kun taas teemakuva-alueilla vierailijat voivat ottaa kuvia itsestään epätavallisissa paikoissa.

Tapahtuman tavoitteena on houkutella sekä venäläisiä että ulkomaalaisia turisteja ja erityisesti ihmisiä Norjan raja-alueelta, koska he voivat vierailla Pechengassa vapaasti. Kremenets uskoo, että tapahtuma kiinnostaa ihmisiä, jotka nauttivat tutkimisesta ja elävät elämänsä jatkuvan etsimisen kontekstissa – olivatpa he sitten Murmanskin asukas tai vierailija muista kaupungeista tai naapurimaista. Hän uskoo, että heidän tehtävänsä on tarjota kaikille vierailijoille unohtumaton sosiokulttuurinen kokemus. Heidän valttikorttinsa ovat paikalliset tuotteet ja ruokalajit. Järjestäjät etsivät ”timantteja” paikallisten ruoka-aineiden joukosta ja pyrkivät luomaan uusia mielenkiintoisia makuja. Yksi paikallinen ”perheensä elättäjät” aikoo kokata hänen mahtavia poron kyljyksiään tapahtumassa. Kyljykset ovat pitkän aikaa valtavassa rautapadassa tulen päällä, mikä johtaa todella mureaan lihaan.

Nikelin maku

Perinteisten makujen tunnistamiseksi ja uusien löytämiseksi Gastro Industry Fest -tapahtumaa varten Venäjän gastronomisen kartoituksen laboratorio kutsuttiin Nikeliin. Tämä valtion projekti tähtää jokaisen Venäjän alueen gastronomisen brändin muovaamiseen.

Tämän projektin ideologinen inspiraatio, kirjailija ja kartan koostaja Ekaterina Shapovalova sanoi, että heidän päätehtävänsä projektissa on varmistaa turistien löytävän paikallisen ruoka-annoksen tai paikallisen tuotteen, minne ikinä hän meneekään, oli kyse sitten lentokentästä, tienvarsikahvilasta, hotellin aamiaisesta, kaupasta, rannasta tai kaupunkifestivaalista. Pechengan alue on erityinen raja-alue, jolla on kunnianhimoinen tavoite järjestää suuret festivaalit sekä kehittää arktisen ruuan konseptia esiteltäväksi tulevaisuuden kotimaisille sekä kansainvälisille turisteille.

”Perheen elättäjät”, kuten heitä alueella kutsutaan, Nikelistä ja naapurikaupungista Zapolyarnysta esittelivät suunnitelmansa ruokkia kotimaiset ja ulkomaalaiset vierailijat festivaaleilla – omaperäisiä burgereja, joissa on lohta, kesäkurpitsaa, punajuurta ja säilöttyä sitruunaa, sekä poronkäristystä poronlihasta perunamuusin kanssa. Paikalliset kahvilojen ja ravintoloiden omistajat tarjoilevat omia erikoisuuksiaan:

  • Eräs paikallinen annosten valmistuja on Chernyshov-perheen ’Mr. Black’, joka kehittää alueella mobiiliruokamyyntipisteitä ja tarjoaa epätavallisia sekä herkullisia annoksia, jotka on valmistettu heidän omien reseptiensä mukaan paikallisista tuotteista.
  • Toinen ruuanvalmistaja on Olga Gorskaya, joka omistaa ”Happy”-kahvilan Zapolyarnyssa. Hän on esitellyt ruokalistaan oman versionsa kuivatuista dumplingseista kampasimpukoilla ja katkaravulla, shawarman turskalla sekä juustokakun tuoreilla puolukoilla, viinimarjoilla ja pohjoisilla mansikoilla.
  • ”Berlogi”-tiimi, jota johtaa Valentina Tedeeva, kokkasi simpukoita masagokaviaarilla, haukikotletteja ja lohikermakeittiö, joka valmistetaan simpukankuoreen.
  • Nuori luova leipuri Zoya Ratkevich omistaa ”Brod”-konditorialeipomon. Hän on luvannut ruokkia vieraita smorrebrodeilla, joissa on paikallista kalaa leivällä sekä jäkälää, puolukkaa ja lakkoja, vaniljakreemillä ja pohjoisen marjoilla täytetyillä Barents-kroissanteilla sekä porcinisienillä, marjoilla ja yrttiliköörillä maustetulla suklaalla.

Laboratorion arvostelulautakunnan jäsenet yhdessä laatijoiden kanssa paransivat festivaaleilla tarjoiltavien ruokien makuja, nimiä ja ulkonäköä. Eräs lautakunnan jäsenistä on tunnettu ravintoloitsija Petersburgista Leonid Garbar. Hän sanoi, että tämän laboratorion tärkein löytö ovat ihmiset, koska on harvinaista tavata niin paljon innokkaita henkilöitä pienestä kaupungista valmiina ruokkimaan vierailijoita maukkailla ruuilla sekä tarjoamaan korkealaatuisen kokemuksen. Hän suositteli paikallista kalaa sekä siitä valmistettuja epätavallisia ruoka-annoksia.

Continue Reading

Eco

Tie luonnon merkityksen ymmrtmiseen alkaa lapsena

Published

on

Miksi muurahaisia on olemassa? Pistelevät vain ihmisiä, mokomat. Muurahaiset – joita on Suomessakin kymmeniä eri lajeja – ovat osa luonnon monimuotoisuutta. Meidän olisi tärkeää ymmärtää, mitä monimuotoisuus tarkoittaa.

Monimuotoisuus on luonnossa keskeinen asia. Jokaisella lajilla on oma paikkansa ja tehtävänsä ekosysteemissä – tämän ympärillämme olevan eläviä eliöitä sisältävän maapallon osan toiminnassa. Lajeilla on myös itseisarvo, oikeus olla olemassa siinä kuin meillä ihmisilläkin. Ekosysteemi toimii hyvin ilman ihmistä, mutta monia muita lajeja se tarvitsee välttämättä toimiakseen.

Entä muurahaiset? Myös niillä on tärkeä tehtävänsä. Kekomuurahaiset kiipeilevät puissa kasvattaen kirvoja, jotka puolestaan lypsävät muurahaisille sokeripitoista herkkua ravinnoksi. Samoilla kirvakarjan hoitomatkoillaan muurahaiset kuitenkin keräävät ravinnokseen puista pieneläimiä.

Saaliiksi ja pesään vietäväksi joutuvat armotta muun muassa lehtiä syövät mittarintoukat ja muut puiden tuholaiset. Tutkimuksin on osoitettu, että puut kasvavat paremmin silloin kun muurahaisia on paikalla. Muurahaiset siis tasapainottavat ekosysteemiä – ja auttavat siinä sivussa metsän kasvua.

Luonnon monimuotoisuuden merkityksen ymmärtäminen on avain kestävään elämäntapaan pääsemisessä. Jos emme ymmärrä, mikä merkitys monimuotoisuudella on, ei mieleen juolahda sekään, että monimuotoisuuden suojelu voisi olla tärkeää.

Lapset ovat kiinnostuneita luonnosta. Moni seuraa hieman varttuneempanakin luonnon ilmiöitä. Myös tietoa on nykyään saatavilla, jos sitä haluaa etsiä. Koulukin valistaa ja opettaa. Suomalaiset ovat paljon tietäviä – eivät kaikki, mutta monet. Tieto ei kuitenkaan riitä. Pitää myös tuntea ja ymmärtää.

Tuntemista, luontosuhdetta ei voi oppia. Se pitää saada olemalla läsnä luonnossa. Luonnossa oleminen on monissa paikoissa vaikeaa, ainakin jos sitä ei aikuisten toimesta osata auttaa alkuun. Kyllä kaupungissakin on luontoa ja sitä pitää myös säilyttää. Eikä mielellään mitään siistittyjä puistoja, vaan kunnon pusikoita, ryteikköjä ja muita aikuisia usein hirvittäviä paikkoja. Lapsille ne ovat aarre. Aarre joka voi pelastaa koko elämän – oman ja luonnon monimuotoisuuden.

Lapsia kannattaa kannustaa menemään ryteikköön seikkailemaan ja tutkimaan. Tietenkin puissa kiipeilyssä ja liukkailla sammalrinteillä seikkailussa on vaaransa. Itse olen ajatellut, että jos seikkailua ja jopa riskejä ei lapsena elämässä ole, niitä on haettava vanhempana – useimmiten paljon vaarallisemmissa merkeissä. Samalla sammalrinteellä voi syntyä niitä luontokokemuksia, joista syntyy pysyvä luontosuhde. Aikuisen apu ja esimerkki voi siinäkin olla tarpeen. Esimerkiksi ötököistä voi inhotuksen sijaan ajatella, että ne ovat kivoja ja mielenkiintoisia, joskus toki hieman varottavia, mutta silti luonnossa tärkeitä.

Luontosuhteen synnyttyä myös ymmärtäminen on helpompaa. Ymmärrys on kuitenkin aina vaikeaa. Pitää tietää, tuntea ja yhdistellä eri lähteiden tietoja päätelläkseen, mikä vaikutus olisi vaikkapa muurahaisten katoamisella. Lisäksi pitäisi ymmärtää, mitä oma toiminta voi oheisvaikutuksineen aiheuttaa muille lajeille. Tällainen ymmärrys ei ole enää lasten tehtävä, mutta lapsena alkaa tie, jota pitkin kuljettuaan voi alkaa ymmärtää maapallon elämän vuorovaikutussuhteita, moninaisuutta ja arvoa.

Continue Reading

Eco

Lasten Ruotsi

Published

on

Perheen kanssa matkustettaessa Etelä-Ruotsi tarjoaa paljon kiinnostavaa nähtävää. Välimatkat ovat lyhyitä, ja joka etapilla on uutta koettavaa: teemapuistoja, huvipuistoja, historiallisia nähtävyyksiä ja luonnonnähtävyyksiä.

Maisemat vaihtelevat Smoolannin laajoista metsäalueista Skånen kevyesti kumpuileviin lakeuksiin. Minnepäin Etelä-Ruotsia menetkin, majoituksessa on runsaasti valinnanvaraa suurista täyden palvelun perhehotelleista yksinkertaisempiin Bed & Breakfast -paikkoihin, retkeilymajoihin ja leirintäalueisiin joissa myös mökkejä vuokrattavana.

Astrid Lindgrenin Maailma

Vimmerby

Astrid Lindgrenin Maailma on elämyspuisto, jossa Ruotsin satutädin, Astrid Lindgrenin sadut muuttuvat todeksi. Puistossa voit tutustua tuttuihin hahmoihin kirjoista tutuissa ympäristöissä – näe esim. Eemelin Vaahteramäki, Peppi Pitkätossun Huvikumpu tai Ronja Ryövärintyttären ryövärien linna.

Astrid Lindgrenin Maailma äänestettiin jälleen Pohjoismaiden parhaaksi teemapuistoksi vuonna 2010. Nauti lukuisista aktiviteeteistä sekä kotiruoasta, joka on tehty lähituottajien puhtaista raaka-aineista. Aivan uusi Ronja Ryövärintyttären ”metsä” avataan 18.6.2019.

Karlsborgin linnoitus

Karlsborg

Linnoituksen 2–3 metriä paksut muurit on rakennettu vuonna 1819. Paikka olisi toiminut varapääkaupunkina, mikäli siihen olisi ollut tarvetta. Linnoitukseen ja sen entiseen elämään ahtaissa maanalaisissa suojissa voi tutustua Seikkailukierroksilla. Linnoituksen historiaa esittelevä museo sijaitsee kirkon alla.

Yöpyminen

Camping.se -sivustolta löydät matkasi varrelta mukavat, luonnonläheiset leirintäalueet ja mökit. Tilaa camping-kortti jo etukäteen kotiin, katso kartta- tai pikahausta tarjolla olevat yöpymisvaihtoehdot ja varaa ennakkoon leirintäaluepaikkasi tai mökkisi netistä. Mökkejä on laidasta laitaan: pieniä ja suuria, vaatimattomia sekä perustasoisia tai uusia ja moderneja, hyvin varustettuja, keskellä vilinää tai hiljaisemmalla luonnonläheisellä paikalla sijaitsevia.

Aeroseum

Göteborg

Aeroseum on maailmassa melko ainutlaatuinen käyntikohde: Aikaisemmin huippusalainen, maanalainen lentotukikohta (22 000 m²) on nykyään puolustusmuseo sekä elämyskeskus, joka esittelee koko perheelle niin tavalliseen lentämiseen kuin avaruuslentoihin liittyviä asioita. Esillä on myös lentokoneita ja museossa pääsee koeistumaan niin hävittäjälentokonetta kuin helikopteria. Lentämistä voi puolestaan kokeilla simulaattorissa.

Skara Sommarland

Skara Sommarland on kesämaa, joka koostuu vesimaailmasta, Racing-maailmasta sekä pienimuotoisesta huvipuistosta. Vesipuistossa voit kokeilla vesihiihtoa tai monia vesiliukumäkiä, joista Fritt Fall (Vapaa Pudotus) on kaikista huimapäisimmille. Racing-maailma tarjoaa elämyksiä neljällä pyörällä, testaa vaikkapa ajoa go-cart-autoilla.

High Chaparral

Hillerstorp

Lännenkylässä voit ratsastaa hevosilla, seurata vauhdikasta lännenshow’ta, kulkea höyryveturin vetämällä junalla tai kokeilla kullanhuuhdontaa. Iltaisin alueella on myös teemaohjelmaa: voit esimerkiksi osallistua meksikolaiseen iltaan tai intiaanijuhliin.

Gränna

Kalmarin linna

Kalmarin linna on Kalmarin vanhin nähtävyys, jossa mikään ei ole muuttunut sitten vuoden 1592. Lasten linnamaailman aikana (20.6.–14.8.) sinut voidaan ”lyödä ritariksi” tai voit saada prinsessan arvonimen aidossa linnaympäristössä. Voit myös askarrella itsellesi ritarikilven, prinsessakruunun tai kauniin korun.

Ales Stenar

Österlen

Tutustu hämmästyttävään kiviasetelmaan – yhteensä 59 pystyyn asetettua kivilohkaretta muodostavat laivarungon näköisen muodon. Tämä mielenkiintoinen monumentti on Ruotsin suurin ja sijaitsee aivan Ruotsin etelärannikolla, n. 15 km Ystadin kaakkoispuolella.

Liseberg

Göteborg

Liseberg tarjoaa niin vauhdikkaita ajolaitteita kaikenikäisille kuin vaihtuvia artisteja näyttämöllä. Uusi ”Lentävät norsut”-laite on kesän takuuvarma suosikki ja uudistetulla autoradalla voi istua vaikkapa poliisiautossa. Huvipuistoklassikko on puolestaan onnenpyörä, jossa voi voittaa vaikkapa suklaata koko vuodeksi!

Göteborgshjulet

Göteborg

Göteborgin uusin kesänähtävyys on valtava maailmanpyörä, josta voit nähdä koko kaupungin huikeasta 60 metrin korkeudesta.

Continue Reading

Trending