Connect with us

Eco

Tie luonnon merkityksen ymmrtmiseen alkaa lapsena

Published

on

Miksi muurahaisia on olemassa? Pistelevät vain ihmisiä, mokomat. Muurahaiset – joita on Suomessakin kymmeniä eri lajeja – ovat osa luonnon monimuotoisuutta. Meidän olisi tärkeää ymmärtää, mitä monimuotoisuus tarkoittaa.

Monimuotoisuus on luonnossa keskeinen asia. Jokaisella lajilla on oma paikkansa ja tehtävänsä ekosysteemissä – tämän ympärillämme olevan eläviä eliöitä sisältävän maapallon osan toiminnassa. Lajeilla on myös itseisarvo, oikeus olla olemassa siinä kuin meillä ihmisilläkin. Ekosysteemi toimii hyvin ilman ihmistä, mutta monia muita lajeja se tarvitsee välttämättä toimiakseen.

Entä muurahaiset? Myös niillä on tärkeä tehtävänsä. Kekomuurahaiset kiipeilevät puissa kasvattaen kirvoja, jotka puolestaan lypsävät muurahaisille sokeripitoista herkkua ravinnoksi. Samoilla kirvakarjan hoitomatkoillaan muurahaiset kuitenkin keräävät ravinnokseen puista pieneläimiä.

Saaliiksi ja pesään vietäväksi joutuvat armotta muun muassa lehtiä syövät mittarintoukat ja muut puiden tuholaiset. Tutkimuksin on osoitettu, että puut kasvavat paremmin silloin kun muurahaisia on paikalla. Muurahaiset siis tasapainottavat ekosysteemiä – ja auttavat siinä sivussa metsän kasvua.

Luonnon monimuotoisuuden merkityksen ymmärtäminen on avain kestävään elämäntapaan pääsemisessä. Jos emme ymmärrä, mikä merkitys monimuotoisuudella on, ei mieleen juolahda sekään, että monimuotoisuuden suojelu voisi olla tärkeää.

Lapset ovat kiinnostuneita luonnosta. Moni seuraa hieman varttuneempanakin luonnon ilmiöitä. Myös tietoa on nykyään saatavilla, jos sitä haluaa etsiä. Koulukin valistaa ja opettaa. Suomalaiset ovat paljon tietäviä – eivät kaikki, mutta monet. Tieto ei kuitenkaan riitä. Pitää myös tuntea ja ymmärtää.

Tuntemista, luontosuhdetta ei voi oppia. Se pitää saada olemalla läsnä luonnossa. Luonnossa oleminen on monissa paikoissa vaikeaa, ainakin jos sitä ei aikuisten toimesta osata auttaa alkuun. Kyllä kaupungissakin on luontoa ja sitä pitää myös säilyttää. Eikä mielellään mitään siistittyjä puistoja, vaan kunnon pusikoita, ryteikköjä ja muita aikuisia usein hirvittäviä paikkoja. Lapsille ne ovat aarre. Aarre joka voi pelastaa koko elämän – oman ja luonnon monimuotoisuuden.

Lapsia kannattaa kannustaa menemään ryteikköön seikkailemaan ja tutkimaan. Tietenkin puissa kiipeilyssä ja liukkailla sammalrinteillä seikkailussa on vaaransa. Itse olen ajatellut, että jos seikkailua ja jopa riskejä ei lapsena elämässä ole, niitä on haettava vanhempana – useimmiten paljon vaarallisemmissa merkeissä. Samalla sammalrinteellä voi syntyä niitä luontokokemuksia, joista syntyy pysyvä luontosuhde. Aikuisen apu ja esimerkki voi siinäkin olla tarpeen. Esimerkiksi ötököistä voi inhotuksen sijaan ajatella, että ne ovat kivoja ja mielenkiintoisia, joskus toki hieman varottavia, mutta silti luonnossa tärkeitä.

Luontosuhteen synnyttyä myös ymmärtäminen on helpompaa. Ymmärrys on kuitenkin aina vaikeaa. Pitää tietää, tuntea ja yhdistellä eri lähteiden tietoja päätelläkseen, mikä vaikutus olisi vaikkapa muurahaisten katoamisella. Lisäksi pitäisi ymmärtää, mitä oma toiminta voi oheisvaikutuksineen aiheuttaa muille lajeille. Tällainen ymmärrys ei ole enää lasten tehtävä, mutta lapsena alkaa tie, jota pitkin kuljettuaan voi alkaa ymmärtää maapallon elämän vuorovaikutussuhteita, moninaisuutta ja arvoa.

Continue Reading
Click to comment

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Eco

Lasten Ruotsi

Published

on

Perheen kanssa matkustettaessa Etelä-Ruotsi tarjoaa paljon kiinnostavaa nähtävää. Välimatkat ovat lyhyitä, ja joka etapilla on uutta koettavaa: teemapuistoja, huvipuistoja, historiallisia nähtävyyksiä ja luonnonnähtävyyksiä.

Maisemat vaihtelevat Smoolannin laajoista metsäalueista Skånen kevyesti kumpuileviin lakeuksiin. Minnepäin Etelä-Ruotsia menetkin, majoituksessa on runsaasti valinnanvaraa suurista täyden palvelun perhehotelleista yksinkertaisempiin Bed & Breakfast -paikkoihin, retkeilymajoihin ja leirintäalueisiin joissa myös mökkejä vuokrattavana.

Astrid Lindgrenin Maailma

Vimmerby

Astrid Lindgrenin Maailma on elämyspuisto, jossa Ruotsin satutädin, Astrid Lindgrenin sadut muuttuvat todeksi. Puistossa voit tutustua tuttuihin hahmoihin kirjoista tutuissa ympäristöissä – näe esim. Eemelin Vaahteramäki, Peppi Pitkätossun Huvikumpu tai Ronja Ryövärintyttären ryövärien linna.

Astrid Lindgrenin Maailma äänestettiin jälleen Pohjoismaiden parhaaksi teemapuistoksi vuonna 2010. Nauti lukuisista aktiviteeteistä sekä kotiruoasta, joka on tehty lähituottajien puhtaista raaka-aineista. Aivan uusi Ronja Ryövärintyttären ”metsä” avataan 18.6.2019.

Karlsborgin linnoitus

Karlsborg

Linnoituksen 2–3 metriä paksut muurit on rakennettu vuonna 1819. Paikka olisi toiminut varapääkaupunkina, mikäli siihen olisi ollut tarvetta. Linnoitukseen ja sen entiseen elämään ahtaissa maanalaisissa suojissa voi tutustua Seikkailukierroksilla. Linnoituksen historiaa esittelevä museo sijaitsee kirkon alla.

Yöpyminen

Camping.se -sivustolta löydät matkasi varrelta mukavat, luonnonläheiset leirintäalueet ja mökit. Tilaa camping-kortti jo etukäteen kotiin, katso kartta- tai pikahausta tarjolla olevat yöpymisvaihtoehdot ja varaa ennakkoon leirintäaluepaikkasi tai mökkisi netistä. Mökkejä on laidasta laitaan: pieniä ja suuria, vaatimattomia sekä perustasoisia tai uusia ja moderneja, hyvin varustettuja, keskellä vilinää tai hiljaisemmalla luonnonläheisellä paikalla sijaitsevia.

Aeroseum

Göteborg

Aeroseum on maailmassa melko ainutlaatuinen käyntikohde: Aikaisemmin huippusalainen, maanalainen lentotukikohta (22 000 m²) on nykyään puolustusmuseo sekä elämyskeskus, joka esittelee koko perheelle niin tavalliseen lentämiseen kuin avaruuslentoihin liittyviä asioita. Esillä on myös lentokoneita ja museossa pääsee koeistumaan niin hävittäjälentokonetta kuin helikopteria. Lentämistä voi puolestaan kokeilla simulaattorissa.

Skara Sommarland

Skara Sommarland on kesämaa, joka koostuu vesimaailmasta, Racing-maailmasta sekä pienimuotoisesta huvipuistosta. Vesipuistossa voit kokeilla vesihiihtoa tai monia vesiliukumäkiä, joista Fritt Fall (Vapaa Pudotus) on kaikista huimapäisimmille. Racing-maailma tarjoaa elämyksiä neljällä pyörällä, testaa vaikkapa ajoa go-cart-autoilla.

High Chaparral

Hillerstorp

Lännenkylässä voit ratsastaa hevosilla, seurata vauhdikasta lännenshow’ta, kulkea höyryveturin vetämällä junalla tai kokeilla kullanhuuhdontaa. Iltaisin alueella on myös teemaohjelmaa: voit esimerkiksi osallistua meksikolaiseen iltaan tai intiaanijuhliin.

Gränna

Kalmarin linna

Kalmarin linna on Kalmarin vanhin nähtävyys, jossa mikään ei ole muuttunut sitten vuoden 1592. Lasten linnamaailman aikana (20.6.–14.8.) sinut voidaan ”lyödä ritariksi” tai voit saada prinsessan arvonimen aidossa linnaympäristössä. Voit myös askarrella itsellesi ritarikilven, prinsessakruunun tai kauniin korun.

Ales Stenar

Österlen

Tutustu hämmästyttävään kiviasetelmaan – yhteensä 59 pystyyn asetettua kivilohkaretta muodostavat laivarungon näköisen muodon. Tämä mielenkiintoinen monumentti on Ruotsin suurin ja sijaitsee aivan Ruotsin etelärannikolla, n. 15 km Ystadin kaakkoispuolella.

Liseberg

Göteborg

Liseberg tarjoaa niin vauhdikkaita ajolaitteita kaikenikäisille kuin vaihtuvia artisteja näyttämöllä. Uusi ”Lentävät norsut”-laite on kesän takuuvarma suosikki ja uudistetulla autoradalla voi istua vaikkapa poliisiautossa. Huvipuistoklassikko on puolestaan onnenpyörä, jossa voi voittaa vaikkapa suklaata koko vuodeksi!

Göteborgshjulet

Göteborg

Göteborgin uusin kesänähtävyys on valtava maailmanpyörä, josta voit nähdä koko kaupungin huikeasta 60 metrin korkeudesta.

Continue Reading

Eco

Sademetsien elimi

Published

on

Sademetsät ovat luontaisia elinympäristöjä monille ainutlaatuisille eläinlajeille ja todellisia lajien aarreaittoja. Vaikea kulku ja pääseminen metsiin takaavat eläimille myös luonnollisen turvapaikan ihmisiltä. Monet metsäalueet ovat lisäksi kansallispuistoja ja suojelualueita, millä pyritään varmistamaan metsän ja sen lajien säilyminen.

Nisäkkäät

Trooppisissa sademetsissä elää monia nisäkkäitä. Nisäkkäiden koko vaihtelee suuresti maailman pienimmästä kädellisestä metsänorsuihin asti. Ravinnokseen eläimet syövät kasveja, hedelmiä, hyönteisiä tai saalistavat muita eläimiä. Sademetsän eläimistä löytyy lauma- sekä yksineläjiä. Meitä ihmisiä lähimpinä ovat ihmisapinat ja kädelliset, jotka elävät usein perheryhmissä. Suurimpia sademetsien kädellisiä ovat gorillat ja orangit. Gorilloja ja simpansseja tavataan Afrikassa, orankeja Aasiassa.

Sademetsät ovat tarkan tutkinnan alla ja uusia lajeja, jopa isoista eläimistä, löydetään yhä. Pelkästään neljän vuoden aikana 2017-2020 löydettiin yli 400 uutta kasvi- ja eläinlajia Amazonin sademetsästä. Juuri löydetyt lajit ovat usein myös todella harvinaisia, kuten Indonesian Sumatralta löytynyt tapulinoranki, jota sanotaan maailman harvinaisimmaksi apinaksi.

Monesti juuri suuret eläimet vetävät meitä puoleensa ja näyttävät eläimet nousevat suojelukohteiden tunnuskuviksi.

Yksi mieleenpainuvimmista ovat sademetsien suuret kissapedot, kuten Amerikassa elävä jaguaari, Afrikassa ja Intiassa elävä leopardi, Aasiassa elävät tiikerit ja puuleopardit. Sademetsien lajikirjo on mahdollistanut myös lajien erikoistumisen. Erikoistuminen voi toisaalta olla lajille myös riski, sillä elinympäristön muuttuessa ja pienentyessä sopeutuvaisuus mahdollistaa selviytymisen.

Hyönteiset ja selkärangattomat

Jos nisäkkäistä löytyy vielä uusia lajeja, niin suurin yllättäjä on kuitenkin hyönteiset ja selkärangattomat, joiden määrää ei osata tarkasti edes arvioida. Suurin osa sademetsän, ja koko maapallon, eläimistä on hyönteisiä ja selkärangattomia. Erilaiset perhoset, kuoriaiset, muurahaiset, toukat ja madot huolehtivat sademetsästä. Ilman hyönteisiä koko maapallo kuolisi, sillä vaikka hyönteiset ovat pieniä, niitä on paljon. Ne huolehtivat luonnon kiertokulusta mm. pölyttämällä kasveja ja hajottamalla kuolleet kasvit ja eläimet.

Linnut

Trooppisten sademetsien elämä on keskittynyt latvustoon, missä puiden oksisto luo oman maailmansa ja valo vielä valaisee. Elämä keskittyy myös latvustoon ja linnut ovatkin suuri eläinryhmä. Myös linnuilta löytyy niin kukista mettä imeviä kolibreja, hyönteisillä eläviä pikkulintuja, siemenillä, hedelmillä ja kasveilla eläviä papukaijoja ja tukaaneja, sekä saalistavia haukkoja ja kotkia.

Muuttolinnutkin voivat elää sademetsässä talvikauden ja palata pesimäalueilleen kevään tullen. Esimerkiksi Amazonissa ja Väli-Amerikassa talvehtii laululintuja Yhdysvalloista. Lentäväthän suomalaisetkin muuttolinnut jopa Afrikkaan asti.

Kalat, matelijat ja sammakkoeläimet

Sademetsien jokialueet, järvet, suot ja vesistöt ovat elinaluetta suurelle osalle makeanveden kaloista. Sademetsissä elävät kalat ovat meille monesti tuttuja akvaarioista, sillä kasvatetut lemmikkikalamme ovat alun alkaen kotoisin sademetsistä. Tällaisia kaloja ovat esim.

Amerikasta kotoisin olevat lehtikalat ja neontetrat, sekä Aasian sademetsien seeprakalat, taistelukalat ja nuoliaiset.

Lisäksi matelijat, kuten liskot, käärmeet, krokotiilit ja kilpikonnat sekä sammakkoeläimet kuten, sammakot, salamanterit, konnat ja vesiliskot esiintyvät runsaina ja monimuotoisina kaikissa sademetsän kerroksissa. Erityisesti sammakkoeläimet ovat herkkiä elinympäristönsä muutoksille ja monia lajeja on pelastettu eläintarhoihin.

Eläimet kotonasi

Itse asiassa monien nykyisten lemmikkieläinten alkuperä on lähtöisin sademetsistä. Monet papukaijat, akvaariokalat, kilpikonnat, sammakot, käärmeet ja liskot ovat sademetsien eläimiä. Toki lemmikkimme ovat nykyään jo lemmikeiksi kasvatettua kantaa, mutta esim. terraarioeläimen ottamista suunnitellessa pitää tietää, mistä eläin alunperin on. Kun pidämme lemmikkinä sademetsän eläintä, oli se sitten kala, matelija, sammakkoeläin tai lintu, on meidän taattava sille oikeanlainen elinympäristö ja täytettävä sen lajinmukaiset tarpeet.

Kalojen vedenlaadusta, tilasta ja lämmöstä on huolehdittava jo ennen kalojen hankintaa. Terraarioiden olosuhteet on oltava eläimelle sopivat. Linnut liikkuvat lentämällä, joten niille on tarjottava mahdollisuus lentämiseen. Minkään eläimen hankkiminen, oli se koira tai eksoottinen eläin, ei saa olla hetken mielijohde.

Continue Reading

Eco

Metssadut avaavat nkymn lapsen metssuhteeseen

Published

on

Luonto-Liitto järjesti syksyllä 2011 koululaisille suunnatun kirjoituskilpailun, jonka aiheena oli ”Salaperäinen metsä”. Kilpailuun saapui yhteensä 1753 työtä maan laajuisesti. Töitä saapui hyvin tasaisesti joka puolelta maata. Kilpailussa oli järjestetty erikseen sarjat 5.-6.luokkalaisille sekä 7.-8.luokkalaisille. Ala-asteikäisten töitä saapui eniten, lähes 1400, kun taas yläasteikäisten töitä saatiin vajaat 400 kappaletta.

Luin läpi lasten lähettämiä töitä esikarsintaa varten. Satoja töitä läpikäytyäni mielessäni alkoi muodostua kuva siitä, miten 2010-luvun lapset ympäri Suomea kertovat metsästä ja millaisia teemoja saduista toistuvasti nousee esiin.

Lasten kirjoittamat metsäsadut ovat varsin ajankohtainen teema, sillä viime aikoina ollaan yhä enenevissä määrin huolestuttu lasten luontosuhteen ohenemisesta. Esimerkiksi Helsingin Sanomat uutisoi 25.2. amerikkalaisesta tutkimuksesta, jossa oltiin havaittu luonnon ja eläinten väistyneen rakennetun ympäristön ja koneiden tieltä amerikkalaisissa lastenkirjoissa. Muutoksen havaittiin tapahtuneen yhtä aikaa lasten luontosuhteen ohenemisen kanssa. Salaperäinen metsä -kirjoituskilpailuun lähetettyjen kirjoitusten voidaan mielestäni nähdä heijastavan samalla tapaa suomalaislasten ja -nuorten luontosuhteessa tapahtuneita muutoksia.

Anglo-amerikkalainen fantasiakirjallisuus lasten mielenmaisemassa

Yksi suosituista teemoista olivat seikkailu-/fantasia-aiheiset tarinat, jotka olivat selvästi ottaneet vaikutteita suositusta anglo-amerikkalaisesta fantasiakirjallisuudesta. Nämä kertomukset ovat selkeästi fiktiivisiä ja saavat innoituksensa enemmänkin populaarikulttuurista kuin omakohtaisista metsäkokemuksista tai suomalaisesta metsästä. Fantasiakertomuksissa riittää seikkailun elementtejä ja tapahtumia. Nämä kirjoitukset ovat usein hyvin pitkiä, eräänlaisia pienoisromaaneja. Fantasiatarinoissa seikkailevat vampyyrit ja ihmissudet, kääpiöt, haltiat, hobitit, keijukaiset, yksisarviset ja velhot. Pohdin satuja lukiessani, mistä johtuu, että juuri näiden tarinoiden kuvasto tuntuu olevan päällimmäisenä lasten  mielikuvissa.

Onko niin, että nykylasten käsitys metsästä rakentuu enemmän ylikansallisen populaarikulttuurin kuvaston varaan kuin omiin kokemuksiin ja lähiluonnosta saatuun inspiraatioon?

Vaikka populaarikulttuurin kansainvälisyys ja universaalius näkyy lasten kirjoituksissa selkeästi, myös perinteisemmät suomalaiseen kansantarustoon pohjaavat teemat ovat edustettuina. Nämä tarinat sijoittuvat suomalaiseen metsämaisemaan ja niissä seikkailevat usein menninkäiset ja kotimaiset villieläimet. Tarinoiden joukosta löytyy myös klassiseen tyyliin kirjoitettuja eläinsatuja, joiden kuvastossa usein esiintyneitä eläimiä ovat perinteiset susi, jänis, kettu ja karhu. Lasten tarinoista heijastuu suden ristiriitainen rooli kulttuurissamme: se esiintyy usein pahan ruumiillistumana, mutta toisaalta joissain saduissa myös ihailun kohteena olevana uljaana olentona.

Sadut heijastavat lapsen arkitodellisuutta

Metsäsadut heijastavat luonnollisestikin sitä maailmaa, jossa lapset elävät ja tätä kautta kuvastavat myös nykypäivän lapsen luontosuhdetta. Yhä teknistyneempi elämä näkyy lasten kirjoituksissa ja luontokokemuksissa. Useissa kertomuksissa erilaiset laitteet nousevat milteinpä pääosaan: mönkijät, älypuhelimet ja tietokoneet saavat paljon mainintoja yllättävissäkin yhteyksissä. Näissä teksteissä luontokokemus tapahtuu ensisijaisesti teknisten laitteiden välityksellä ja ne kertovat mielestäni karua kieltä siitä, miten riippuvaisiksi ihmiset ovat tulleet tekniikastaan ja miten samalla ollaan ajauduttu yhä kauemmaksi luonnon suorasta elämyksellisestä kokemisesta.

Kulutuskulttuurin keskeisyys lasten elämässä näkyy tarinoista esille nousevana merkkitietoisuutena: lapsille tuntuu olevan entistä tärkeämpää omistaa tietyn merkkisiä laitteita. Toisaalta joukkoon mahtui myös tarinoita, joista näkyi lasten aktiivinen luontoharrastus ja luonnontuntemus. Esimerkiksi metsästys- ja kalastusaiheet ovat melko yleisiä.

Tarinoissa metsä esiintyy sekä pelottavana paikkana että eräänlaisena voimapaikkana. Tarinoissa eksytään metsään ja joudutaan tilaan, joka muistuttaa kansanperinteestämme tuttua kokemusta metsänpeitosta. Myös ympäristönsuojelulliset teemat nousevat monissa töissä yllättävänkin merkittävään osaan. Toistuvassa tarina-aiheessa lempimetsä on uhattuna ja päähenkilö taistelee pelastaakseen metsän vaihtelevalla menestyksellä.

Näistä tarinoista heijastuu lasten aito huoli metsistä.

Useimmiten tarinoissa käsitellään metsäteeman ohessa myös muita lasten elämässä tärkeitä ja ajankohtaisia asioita, kuten koulukiusaamista, ystävyyttä ja suhteita perheenjäseniin. Suhde eläimiin näkyy kirjoituksissa kohtaamisina villieläinten kanssa sekä suhteena kotieläimiin, kuten koiriin ja hevosiin, joista etenkin tytöt kirjoittavat. Joissain teksteissä eläimet ovat myös pääosassa.

Maalais- ja kaupunkilaislasten metsäsuhde

Identical twins are jumping from rocks in forest on hiking. Children in the forest on active trekking in mountains are jumping from rock to rock having fun in Slovenia.

Metsäsatu-kirjoituskilpailun tuottamasta kirjallisesta aineistosta erityisen mielenkiintoisen tekee mielestäni sen maanlaajuinen kattavuus. Lasten elämänpiiri ja kokemukset luonnosta eroavat luonnollisesti toisistaan maantieteellisen asuinpaikan mukaan.

Yksi kysymys, jota pohdin tarinoita lukiessani olikin, miten kokemukset metsästä eroavat esimerkiksi itäsuomalaisilla maalaislapsilla ja helsinkiläisillä kaupunkilaislapsilla. Maalaislapsilta saapui oman lukutuntumani mukaan enemmän käytännön metsäkokemuksiin perustuvia tekstejä, joissa käsiteltiin esimerkiksi metsästystä tai marjanpomintaa, kun taas kaupunkilaislapsilla tarinat tuntuvat olevan useammin fiktiivisiä.

Mikään täysin selkeä jakautuminen ei kuitenkaan ollut kyseessä, ja näin ollen kovin syvällisiä johtopäätöksiä maalais- ja kaupunkilaislasten luontosuhteesta ei mielestäni aineiston pohjalta voi tehdä.

Metsäsatu-kilpailu saavutti suuren suosion koululaisten keskuudessa. Vaikka kyseessä oli kilpailu, on mielestäni kampanjan tärkein ympäristökasvatuksellinen tehtävä ollut osallistaa lapsia pohtimaan omaa luontosuhdettaan ja omia käsityksiään metsästä. Aikana, jolloin lapset viettävät entistä enemmän aikaa sisätiloissa tietokone- ja televisioruutujen ääressä on mielestäni tärkeämpää kuin koskaan tuoda luontoa ja metsää läsnäolevaksi elementiksi lasten elämänpiiriin – ja tunnetusti mielikuvitus on lapsille työkalu, jonka avulla asioita on luontevaa lähestyä ja työstää.

Continue Reading

Trending