Yhteiskunta
Lapset kapitalismin hampaissa
Sanotaan se nyt heti aluksi. Minulla ei ole aavistustakaan siitä minkälaista on olla lapsi. Eikä ole teilläkään. Lapsen maailma pysyy meiltä aikuisilta auttamattomasti tavoittamattomissa.
Voimme tietysti muistella omaa lapsuuttamme, mutta nämäkin kokemukset välittyvät nyt meille oman aikuisen mielemme läpi. Me järjestämme lapsuuden muistot uudestaan aikuisen systemaattisella ajattelukyvyllä: analysoimme, järkeistämme ja selitämme lapsuuden kokemuksilla nykyhetkeä. Tämä ei tee muistoistamme epäaitoja, mutta takaisin lapsen havaintomaailmaan meillä ei ole enää pääsyä.
Voimme tietysti tarkkailla tämän päivän lapsia; kysyä, kuunnella ja kohdata heitä, mutta minkälainen heidän ymmärryksensä maailmasta todella on, jää meille mysteeriksi.
Lasten ja aikuisten kokemusmaailmat ovat lähtökohtaisesti erilaisia.
Lasten ja aikuisten eroa selittää kulttuurin sisäistäminen. Jotta meistä kasvaisi niin sanottuja normaaleja aikuisia, vaaditaan loputon määrä kulttuurista toistamista. Lapsi oppii yksinkertaisesti käyttäytymään. Hänelle opetetaan ympäröivän kulttuurin toimintamallit. Miten ajatellaan, tunnetaan ja toimitaan. Mitkä ovat onnistuneen elämän päämäärät. Miten kohtelemme toisia ihmisiä, eläimiä ja ympäristöä. Ja niin edespäin.
Nämä opit tekevät meistä aikuisen. Mitä paremmin lapsi ne sisäistää, sitä paremmin hän menestyy ”valmiina” aikuisena yhteiskunnassa. Ja menestymistä mitataan tietysti kulttuurimme mittapuilla.
Tässä kohtaa tulemme ongelman ytimeen, ainakin ympäristönäkökulmasta. Yksi keskeisimmistä kulttuurimme mittapuista on nimittäin kapitalismi. Se määrittää, mikä on arvokasta ja mikä ei. Ja arvokasta kapitalismin näkökulmasta on kaikki mikä myy hyvin. Ja tässä järjestelmässä, hyvät ystävät, kaikki on myytävissä. Niin lapset kuin luontokin.
Kapitalistia kiinnostavat lapset koska he ovat potentiaalisia kuluttajia. Ja jos he eivät ole sitä jo lapsena, heistä tulee sitä viimeistään kasvaessaan aikuisiksi. Yhteiskunnassamme olemme ensisijaisesti kuluttajia ja toissijaisesti poliittisia toimijoita. Siksi poliittinen toimintakin kanavoituu usein pelkiksi kulutusvalinnoiksi.
Meidän tylsä ja yhdenmukainen ajattelutapamme tarttuu lapsiin. Lapsista kasvaa kuluttajia koska me olemme sellaisia.
Lapset oppivat, että on luonnollista että metsät ovat yhtä kuin tulevaa vessapaperia, koska tämä on maamme keskeisimpiä talouspoliittisia yhtälöitä.
On traagista kuinka lapsen vielä rajattomat ajattelun ja kokemisen mahdollisuudet kapenevat hänen kasvaessaan. Lasten kokemusmaailmat voisivat avata täysin uusia ovia tulevaisuuteen. Sen sijaan ne kanavoituvat toistamaan samaa kulttuurista kaavaa: jos ostat niin olet. Näin kulttuurimme pysyy lähtökohtaisesti konservatiivisena, eivätkä asiat muutu.
Mutta entä jos kasvattaisimme lapsemme toisin? Ajatus on hyvä, mutta kysymys ei ole aivan yksinkertainen. Vaikka lasta voi suojella kulttuurimme haitallisimmilta muodoilta (kuten liian varhaiselta sukupuolittamiselta tai ostovimmalta), ei kulttuuria pääse karkuun. Me elämme kaikki kapitalistisessa yhteiskunnassa, tavalla tai toisella. Vaikka eläisimme täydellisessä kulutuskarkuruudessa, emme pääse pakoon eettistä vastuuta globaalista epätasa-arvosta ja ympäristön tilasta. Ainoa vaihtoehto on aktiivisesti purkaa tätä järjestystä.
Kasvattaminen on aina myös ideologian siirtämistä lapsille. Vaikka ideologia olisi poliittisesti mielekäs, rajaa se kuitenkin aina lapsen omaa havaintomaailmaa. Tältä ei tietenkään voi välttyä, eikä se ole tarkoituskaan. Välillä voisi kuitenkin olla mielekkäämpää keskittyä tukemaan lapsen omaa havaintomaailmaa ja itseilmaisua, vaikka se poikkeaisikin omastamme.
Hurjinta ja hienointa on tietysti tämä: me emme tiedä, mitä lapsilla on edessään. He voivat ehkä muuttaa tapahtumien kulun, tai sitten eivät. Varmaa on vain, että yhteiskuntamme ei ainakaan kannusta heitä niiden rajattomien mahdollisuuksien käyttöön, jotka heissä ovat. Ehkä tämä voisi olla meidän tehtävämme.
Vanhemmat
Lapsen maailmankuvasta kumpuaa viisaus
Vieraillessani isäni lapsuudenkodissa maaseudulla en voi olla huomaamatta viime vuosikymmeninä tapahtunutta valtavaa muutosta. Kahden sukupolven välisessä ajassa on tapahtunut harppaus pienviljelystä ja omavaraistaloudesta urbaaniin kaupunkilaiselämään. Vanhassa aitassa on säilössä vanhaa ja kaunista, taitavasti valmistettua muun muassa maanviljelykseen, kalastukseen ja käsitöiden valmistamiseen liittynyttä esineistöä.
Vielä 50-100 vuotta sitten nämä esineet elivät ihmisten mukana arjessa. Osa esineistä on minunlaiselleni 1980-luvulla syntyneelle kaupungin kasvatille vielä tunnistettavissa, osan käyttötarkoitusta jään pohtimaan. Voi vain ihmetellä sitä valtavaa käytännön tiedon ja taidon määrää, minkä omatkin esivanhempani luonnosta ja sen ehdoilla elämisestä omasivat.
Isovanhempieni lapsuudessa ja nuoruudessa näiden esineiden käyttö ja valmistus oli arkipäivää, samalla tapaa kuin minun sukupolvelleni tietokoneet. Miettiessään sitä vuosituhansien kartuttamaa tiedon määrää, joka yhdessä vuosisadassa on lähes kokonaan hävinnyt ja menettänyt merkityksensä, tuntee itsensä helposti pieneksi ja avuttomaksi. Yhteiskuntamme tuntuu hyvin hauraalta ja haavoittuvaiselta, koska perusymmärryksemme luonnosta ja sen ehdoilla elämisestä on suurelta osin hävinnyt.
Yhteiskunnan koneellistumisen ja rakenteellisen muutoksen myötä nämä esineet, ja elämäntapa niiden mukana, ovat painuneet unholaan. Satoja, tai tuhansia vuosia vanhan elämäntavan nopea katoaminen herättää kysymyksen, onko meille evolutiivisesti mahdollista pysyä kärryillä tässä valtavassa muutoksessa. Onko tämä ihmiskunnan historian mittakaavassa mitättömässä ajassa tapahtunut rakenteellinen muutos, ja sen myötä etääntyminen luonnonympäristöstä, aiheuttanut meille vauhtisokeuden? Olemmeko kadottaneet tietoisuutemme siitä, että olemme osa luontoa ja riippuvaisia siitä, sekä psyykkisesti että fyysisesti?
Entä millainen suhde luontoon, ja sitä kautta omaan itseensä, muodostuu lapsille, joiden arkiympäristö on liikenteen melun ja betonin kyllästämä, vailla kosketusta metsään? Millaiseksi näiden lasten mielenmaisema kehittyy? Emme voi palata ajassa taaksepäin, mutta voisimme sen sijaan paremmin pyrkiä tiedostamaan ja ottamaan huomioon luonnon merkityksen lasten, ja myös aikuisten, henkisen sekä fyysisen hyvinvoinnin ja kehityksen kannalta.
Kannamme kehossamme edeltäneiden sukupolvien muistia
Lapsella on luontainen taipumus samaistua luontoon, nähdä itsensä osana sitä. Lapsen maailmankuva on luonnostaan animistinen. Lapselle lähiluonto on täynnä ihmeitä: tätä ympäristön inspiroivaa mielikuvituksen rikkautta on aikuisen kokemusmaailmasta käsin vaikea tavoittaa. Mielestäni tähän lapsen tapaan kokea ympäröivä todellisuus liittyy syvää viisautta, josta toivoisin jäävän jotain olennaista jäljelle myös aikuistuttuamme; ymmärrystä siitä, että sisäinen mielenmaisemamme ja fyysinen elinympäristömme ovat läheisessä vuorovaikutuksessa keskenään, ja ristiriita näiden kahden välillä voi aiheuttaa suurta ahdistusta. Sanni Seppo ja Ritva Kovalainen kirjoittavat Puiden kansa -kirjassaan: ”Samalla kun metsä muuttuu, muuttuu mielemme. Erämetsien myötä katoaa se sielu, joka niiden rauhaa kaipaa”.
Olemme saavuttaneet ihmiskunnan historiassa ajan, jossa kognitiivinen raja ihmisen ja luonnon välillä on suurimmillaan. Esivanhempamme satoja tai tuhansia vuosia sitten tuskin pohtivat suhdettaan luontoon, sillä heillä ei ollut käsitystä itsestään luonnosta erillisinä ja riippumattomina olentoina. Länsimaisissa yhteiskunnissa olemme saavuttaneet pisteen, jossa olemme ajautuneet niin kauaksi luonnosta, että joudumme erikseen muodostamaan siihen suhteen.
Silti emme synny tyhjinä tauluina vaan kannamme kehossamme ja geeneissämme kaikkien meitä edeltäneiden sukupolvien muistia, tiedostimme sen tai emme.
Olisiko aika hidastaa tahtia, aika katsoa taakse päin, aika hyväksyä itsemme ja sen, mistä olemme tulleet? Voisimmeko ajatella kauaskantoisemmin ja tukea lastemme ymmärrystä itsestään osana suurempaa kokonaisuutta, osana ympäröivää luontoa ja sukupolvien ketjua sen sijaan, että paahdamme sokeina eteen päin näkemättä ympärillemme, katsomatta taaksemme?
Havahduttuamme siihen, kuinka erillisiksi olemme kasvaneet luonnosta, ja mitä tämä tosiasia on aiheuttamassa meille yksilöinä ja koko ympäröivälle maailmalle, on kyettävä muuttaa kurssia ja tunnistettava kokonaisvaltaisen luontosuhteen kehittymisen tärkeys, sekä yksilön kehityksen että maapallon tulevaisuuden kannalta. Sisäinen maailmamme on suhteessa ulkoiseen maailmaamme ja kasvuumme ihmisinä. Positiivisen luontosuhteen kehittymisellä lapsuudessa on voimakas vaikutus siihen, millaiseksi arvomme ja suhtautumisemme ympäröivään maailmaan sekä itseemme aikuisena muodostuu. Lastemme luontosuhteen kehittymisen tärkeydessä ei ole kyse enemmästä ja vähemmästä kuin maapallomme tulevaisuudesta.
Lasten
Children’s Helsinki – Attractions
Luontokeskus Harakka
Luontokeskus Harakka sijaitsee Harakan saarella Helsingin niemen eteläkärjessä, Uunisaaren vieressä. Kesällä tarjolla on luontoretkiä, seikkailuja, kursseja, seminaareja, näyttelyjä ja muita yleisötapahtumia. Lapsille on tarjolla monenlaista aktiviteettia ja ohjelmaa, kuten esimerkiksi lasten oma luontotalo, ohjattuja seikkailuja ja satuja. Saarta kiertää ympärivuotinen n. kilometrin mittainen opaskyltein varustettu luontopolku. Saarella on vanhoja historiallisia rakennuksia, kuten esimerkiksi venäläisten vuonna 1908 rakentama kasarmi. Harakan luontokeskus on oiva tapa viettää aikaa raikkaassa meri-ilmassa tutustuen samalla saariston kasvillisuuteen ja eläinkuntaan. Veneyhteys lähtee cafe Ursulan vierestä Ullanlinnan laiturilta.
- Kotisivu: hel.fi
- Osoite: Harakka (saari), Helsinki
- Aukioloajat: ti-pe 10-17, la-su 12-16, ma suljettu
- Liput: vapaa pääsy (kuljetus saarelle maksullinen)
Temppeliaukionkirkko
Töölössä sijaitseva Temppeliaukion kirkko on eräs Helsingin suosituimmista nähtävyyksistä, ja Suomen suosituin arkkitehtuurinähtävyys. Kirkko on louhittu kallioon, ja ulospäin siitä näkyy kivimuurin lisäksi lähes ainoastaan sen 180 ikkunasta koostuva 13 metriä korkea kattokupoli. Kirkon hyvän akustiikan vuoksi siellä järjestetään paljon erilaisia konsertteja.
- Kotisivu: taivallahti.kirkkohelsinki.net
- Osoite: Lutherinkatu 3, 00100, Helsinki
- Aukioloajat: kirkko on parhaillaan remontissa
- Liput: vapaa sisäänpääsy
Vanhankaupunginkoski
Vanhankaupunginkoski on ihanteellinen paikka viettää lämmintä kesäpäivää Helsingin luonnossa. Koski sijaitsee Vantaajoen suulla Viikintien vieressä. Koskialue on varsin pieni, mutta ympäristössä on runsaasti tilaa vaikkapa piknikille. Kosken vieressä on kahviloita ja ravintola, joiden terassilta voi ihailla kosken pauhua. Vanhankaupunginkoski on myös suosittu kalastuspaikka. Vantaajoessa elää 34 kalalajia, ja koskessa voi tavata mm. lohia, meritaimenia ja siikoja. Vanhankaupunginkoski on muodostumassa suosituksi päivänviettokohteeksi helsinkiläisten keskuudessa.
Entisöidyn miljöön, kahviloiden, ravintoloiden ja luontoreittien lisäksi alueella sijaistsee myös Tekniikanmuseo, jossa voi tutustua suomalaisen teollisuuden ja tekniikan historiaan ja nykyaikaan.
Suomenlinna
Suomenlinna on merkittävä osa helsinkiläistä kulttuuria ja vapaa-aikaa. Lapsiperheille Suomenlinna tarjoaa erinomaisen paikan kesäpäivän viettoon. Saarella on useita kahviloita ja ravintoloita, museoita, vanha telakka, gallerioita ja muuta nähtävää ja tekemistä. Paikka on myös eräs suosituimpia pikinikkikohteita, saarella on useita rauhaisia ruohoalueita joissa voi vapaasti nauttia omia eväitä. Suomenlinnassa on myös mielenkiintoisia kävelyreittejä jotka sopivat erityisesti hieman vanhemmille lapsille. Eräs suosituimmista kohteista on Susisaaressa näytteillä oleva, toiseen maailmansotaan osallistunut sukellusvene Vesikko.
Veneeseen pääsee myös tutustumaan sisältä. Vuosittain Suomenlinnassa vierailee n. 700 000 henkilöä. Lapsiperheille on tarjolla mm. interaktiivinen seikkailukierros “Komendantti ja ovela juonittelija”. Suomenlinnassa on myös useita museoita, kuten esimerkiksi lelumuseo sekä sotamuseo.
- Kotisivu: suomenlinna.fi
- Saarelle on vapaa pääsy. Lautat lähtevät kauppatorilta.
Tuomiokirkko
Senaatintorin pohjoislaidalla sijaitseva tuomiokirkko on Helsingin tunnetuin symboli. Kirkko on ristinmuotoinen ns. keskeiskirkko, eli se on kaikilta suunnilta katsottuna samanlainen. Se kohoaa Senaatintorilta katsottuna yli 62 metrin korkeuteen. Kirkko on sisätiloiltaan varsin pieni ja pelkistetty. Kirkon alla on näyttävä krypta, joka on myös auki yleisölle. Kryptan sisäänkäynti on tuomiokirkon takaa, Kirkkokadulta. Kryptassa on kahvila, ja siellä järjestetään usein erilaisia yksityistilaisuuksia, näyttelyitä ja esityksiä. Tuomiokirkkon on merkittävä osa helsinkiläistä historiaa. Vierailuun voi yhdistää kätevästi esimerkiksi tutustumisen aivan kulman takana sijaitsevaan rahamuseoon.
- Kotisivu: tuomiokirkko.kirkkohelsinki.net
- Osoite: Unioninkatu 29, 00170, Helsinki
- Aukioloajat: ma-su 9-18 (kesällä 9-24)
- Liput: vapaa sisäänpääsy
Eco
Lasten Ruotsi
Perheen kanssa matkustettaessa Etelä-Ruotsi tarjoaa paljon kiinnostavaa nähtävää. Välimatkat ovat lyhyitä, ja joka etapilla on uutta koettavaa: teemapuistoja, huvipuistoja, historiallisia nähtävyyksiä ja luonnonnähtävyyksiä.
Maisemat vaihtelevat Smoolannin laajoista metsäalueista Skånen kevyesti kumpuileviin lakeuksiin. Minnepäin Etelä-Ruotsia menetkin, majoituksessa on runsaasti valinnanvaraa suurista täyden palvelun perhehotelleista yksinkertaisempiin Bed & Breakfast -paikkoihin, retkeilymajoihin ja leirintäalueisiin joissa myös mökkejä vuokrattavana.
Astrid Lindgrenin Maailma
Vimmerby
Astrid Lindgrenin Maailma on elämyspuisto, jossa Ruotsin satutädin, Astrid Lindgrenin sadut muuttuvat todeksi. Puistossa voit tutustua tuttuihin hahmoihin kirjoista tutuissa ympäristöissä – näe esim. Eemelin Vaahteramäki, Peppi Pitkätossun Huvikumpu tai Ronja Ryövärintyttären ryövärien linna.
Astrid Lindgrenin Maailma äänestettiin jälleen Pohjoismaiden parhaaksi teemapuistoksi vuonna 2010. Nauti lukuisista aktiviteeteistä sekä kotiruoasta, joka on tehty lähituottajien puhtaista raaka-aineista. Aivan uusi Ronja Ryövärintyttären ”metsä” avataan 18.6.2019.
Karlsborgin linnoitus
Karlsborg
Linnoituksen 2–3 metriä paksut muurit on rakennettu vuonna 1819. Paikka olisi toiminut varapääkaupunkina, mikäli siihen olisi ollut tarvetta. Linnoitukseen ja sen entiseen elämään ahtaissa maanalaisissa suojissa voi tutustua Seikkailukierroksilla. Linnoituksen historiaa esittelevä museo sijaitsee kirkon alla.
Yöpyminen
Camping.se -sivustolta löydät matkasi varrelta mukavat, luonnonläheiset leirintäalueet ja mökit. Tilaa camping-kortti jo etukäteen kotiin, katso kartta- tai pikahausta tarjolla olevat yöpymisvaihtoehdot ja varaa ennakkoon leirintäaluepaikkasi tai mökkisi netistä. Mökkejä on laidasta laitaan: pieniä ja suuria, vaatimattomia sekä perustasoisia tai uusia ja moderneja, hyvin varustettuja, keskellä vilinää tai hiljaisemmalla luonnonläheisellä paikalla sijaitsevia.
Aeroseum
Göteborg
Aeroseum on maailmassa melko ainutlaatuinen käyntikohde: Aikaisemmin huippusalainen, maanalainen lentotukikohta (22 000 m²) on nykyään puolustusmuseo sekä elämyskeskus, joka esittelee koko perheelle niin tavalliseen lentämiseen kuin avaruuslentoihin liittyviä asioita. Esillä on myös lentokoneita ja museossa pääsee koeistumaan niin hävittäjälentokonetta kuin helikopteria. Lentämistä voi puolestaan kokeilla simulaattorissa.
Skara Sommarland
Skara Sommarland on kesämaa, joka koostuu vesimaailmasta, Racing-maailmasta sekä pienimuotoisesta huvipuistosta. Vesipuistossa voit kokeilla vesihiihtoa tai monia vesiliukumäkiä, joista Fritt Fall (Vapaa Pudotus) on kaikista huimapäisimmille. Racing-maailma tarjoaa elämyksiä neljällä pyörällä, testaa vaikkapa ajoa go-cart-autoilla.
High Chaparral
Hillerstorp
Lännenkylässä voit ratsastaa hevosilla, seurata vauhdikasta lännenshow’ta, kulkea höyryveturin vetämällä junalla tai kokeilla kullanhuuhdontaa. Iltaisin alueella on myös teemaohjelmaa: voit esimerkiksi osallistua meksikolaiseen iltaan tai intiaanijuhliin.
Gränna
Kalmarin linna
Kalmarin linna on Kalmarin vanhin nähtävyys, jossa mikään ei ole muuttunut sitten vuoden 1592. Lasten linnamaailman aikana (20.6.–14.8.) sinut voidaan ”lyödä ritariksi” tai voit saada prinsessan arvonimen aidossa linnaympäristössä. Voit myös askarrella itsellesi ritarikilven, prinsessakruunun tai kauniin korun.
Ales Stenar
Österlen
Tutustu hämmästyttävään kiviasetelmaan – yhteensä 59 pystyyn asetettua kivilohkaretta muodostavat laivarungon näköisen muodon. Tämä mielenkiintoinen monumentti on Ruotsin suurin ja sijaitsee aivan Ruotsin etelärannikolla, n. 15 km Ystadin kaakkoispuolella.
Liseberg
Göteborg
Liseberg tarjoaa niin vauhdikkaita ajolaitteita kaikenikäisille kuin vaihtuvia artisteja näyttämöllä. Uusi ”Lentävät norsut”-laite on kesän takuuvarma suosikki ja uudistetulla autoradalla voi istua vaikkapa poliisiautossa. Huvipuistoklassikko on puolestaan onnenpyörä, jossa voi voittaa vaikkapa suklaata koko vuodeksi!
Göteborgshjulet
Göteborg
Göteborgin uusin kesänähtävyys on valtava maailmanpyörä, josta voit nähdä koko kaupungin huikeasta 60 metrin korkeudesta.
-
Eco4 years ago
The body of the rainforest
-
Lasten5 years ago
Kiddy Comfort Pro kyttjien kokemuksia ja arvosteluja
-
Uncategorized3 years ago
Ruletin Uskomaton Historia
-
Muu3 years ago
Pokerin Hurja Kehitys Internetin ja Teknologian Ansiosta
-
Muu3 years ago
Fyysisen ja Virtuaalisen Viihteen Saumaton Sulautuminen
-
Teknologia4 years ago
Kuinka Blockchain-teknologia Muuttaa Uhkapelialaa
-
Psykologia4 years ago
Miten Pitää Toimia, jos Lapsi tai Nuori Pelaa Uhkapelejä?
-
Lasten5 years ago
HTS BeSafe iZi Combi X1 ISOfix kyttjien kokemuksia ja arvosteluja