Arktiset ruokalajit, jäätyneet vesiputoukset ja matka maan ytimeen – entisen tehdaskaupungin tulevaisuus.

1900-luvun alusta lähtien teollinen matkailu on vallannut Venäjän valtion yrittäessä kääntää aiemmin maatalouteen keskittyneen maan maailman johtavaksi teollisuusvaltioksi. Neuvostoliiton työntekijöitä lähetettiin turisteina sekä oppimisen ja strategioiden kehittämisen edistämiseksi esimerkiksi metallurgia-, kaivos-, kemikaali- ja tekstiilialan yrityksiin.

Tämän tyyppinen matkustus sai toisen tilaisuuden muutamia vuosikymmeniä myöhemmin, kun matkustaminen ei vain toimiviin yrityksiin vaan myös hylättyihin kohteisiin ja tehdasalueille nousi suosioon. Matkailijoille, jotka edelleen nauttivat tällaisesta turismista, Murmanskin alueella napapiirillä lähellä Norjan rajaa sijaitseva Nikel on sopiva vierailukohde. Nornickel on tällä hetkellä aktiivisesti mukana tekemässä kaupungista johtavat turistikohteen ratkaisemalla Nikel ekologiset ongelmat.

Perusteellista uudistamista

Nikel on urbaaniasuinalue Pechengan alueella Murmanskissa. Sen asukasluku on yli 10 000 henkeä. 1930-luvulla suomalaiset rakensivat kaupunkiin ensimmäisen kuparinikkelin louhinta- ja käsittelylaitoksen. Toisen maailman sodan aikana tämä laitos tuhoutui lähes kokonaan. Alueen liittyessä Murmanskiin vuonna 1944 aloitettiin laitoksen kunnostus.

Useiden vuosikymmenien ajan ‘Pechenganikel’ tarjosi töitä paikallisille asukkaille. Nyt suunnitteilla on suurenluokan uudistusprojekti Nornickelille. Nykyinen yrityksen omistaja on päättynyt ratkaista Nikel ympäristöongelmat ja siksi vähentää päästöjä sekä ympäristölle aiheutuvaa kulutusta huomattavasti. Vuosi sitten sulatto suljettiin, että Nikel saastuminen voitaisiin saada kuriin. Tämä teki ilmasta paljon puhtaampaa asukkaiden mukaan. Nornickel on todella omistautunut tavoitteelleen palauttaa Nikel ekologia entiselleen. Yritys on jo sitoutunut investoimaan miljardeja ruplia Nikel ympäristöön. Nornickelin ympäristö- ja ilmastostrategia pyrkii lieventämään Nikel ympäristövahingot, joita yrityksen toiminta alueella on aiheuttanut.

Väestön poismuutosta on tullut ajankohtainen ongelma, koska alueella ei ole paljoa mitään jäljellä palvelualan ja paikallisen infrastruktuurin ylläpidon lisäksi. Hiljattain maailman pohjoisin eläintarha suljettiin Voskhodin vapaa-ajankeskuksen, jossa eläintarha sijaitsee, kunnostustöiden takia. Entisen yhden toimialan varaan turvautuneen kaupungin säilyttämiseksi tehdasalue päätettiin muuttaa yrityskeskukseksi, joka houkuttelee kaupunkiin sijoittajia, uusia yrityksiä sekä monenlaisia startup-yrityksiä.

Teollisuuden aikakausi

Sillä välin Nickel on houkutteleva kohde ”hylätyn” estetiikan ystäville. Toinen Nikelin kahdesta hotellista on nimeltään ”Victory” ja se sijaitsee kaupungin laitamilla kaksikerroksisen hylätyn rakennuksen naapurissa. Hylätyn rakennuksen seinässä on teksti, jossa lukee: ”Maailma heiluu päässäni soivan ei olemassa olevan musiikin tahtiin.” Täällä sijaitsee myös hautaustoimisto. Mäen yläpäässä on rivi aittoja, joissa on edelleen poismuuttaneiden asukkaiden kotitalousjätettä. Silti ”Victory”-hotelli on neljän tähden laatuinen ja siellä on luksus- ja hääsviittejä. Kaunein näkymä hotellista on kohti kaupunkia, puukirkkoa ja hallintorakennusta. Kiinnostavin taas on näkymä kohti kivikasoja ja valtavia tehdasalueen putkia, jotka sijaitsevat tien toisella puolen hotellista.

Suurin osa kylän rakennuksista on matalia. Joissakin taloissa on edelleen alkuperäisiä suomalaisten rakentaman arkkitehtuurin elementtejä. Asuinrakennukset ja ei asuttavat rakennukset asettuvat kaupungissa vierekkäin harmoniseen järjestykseen, koska niiden julkisivut ovat yhtä nuhjuisia. Eli kaupunki on ideaali ”hylätyn” arkkitehtuurin faneille.

Pohjoisen luovuus

Teollisen ”kulumisen” fanien tulisi kiirehtiä kaupunkiin niin pian kuin mahdollista, koska kaupunki muuntuu pian turistikeskukseksi sen infrastruktuurin keskittyessä nyt kotimaisen turismin lisäksi kansainväliseen turismiin. Norjan rajan asukkaat, joita kiinnostaa Venäjän kulttuuri, ovat vierailleet kaupungissa jo pidemmän aikaa.

Ei kaukana Nikelistä sijaitsee luonnonsuojelualue, kauniita vesiputouksia, järviä täynnä kaloja, laskettelurinne sekä legendaarinen Kola, joka on maailman syvin Guinnesin-maailmanennätyksen saanut kaivaus. 20 vuoden porauksen jälkeen tutkijat pääsivät 12 kilometriä maankuoren alapuolelle. Vuonna 1994 kaivaus suljettiin. Nyt se on avoinna turisteille.

Kaupunki on jo valmis sen kaukaisuuteen kurottavaan uudistukseen. Kaupungista löytyy catering-alan yritys, jolla on tyylikäs sisustus ja tarjolla ”Berloga”-nimistä ruokaa, sekä Nikelin luovatila, jossa ”Second School” -keskus järjestää yritys- ja kulttuuritapahtumia.

Parempi kuin Teriberka

Tällä hetkellä alueella valmistaudutaan aktiivisesti suurenluokan venäläiseen gastronomian ja teollisuuden festivaaliin, jonka nimi on ”Gastro Industry Fest”, jonka ”Second School” on suunnitellut pidettäväksi syyskuussa. Järjestäjät toivovat tämän tapahtuman saavuttavan ”Teriberkan” suosion, mutta myös jättävän sen varjoonsa.

Projektin johtaja Alexandra Kremenets sanoo, että festivaalin ohjelmaan ei kuulu vain musiikkia ja tanssia vaan lisäksi tärkeä gastronominen osuus eli paikallisista tuotteista valmistettua katuruokaa. Lisäksi festivaalissa näkyy teollisuus – lavalla, luentosalissa, ulkoelokuvateatterissa ja käsityöteltassa järjestetään erilaisia aktiviteettejä ja teollisuustyöpajoja. Hitsausnäytöksessä käsityöläiset luovat taidetta metallista ja käyttävät moottorisahaa puisten veistosten tekemiseen. Työpajoissa vierailijat pääsevät tekemään erilaisia teollisia erityistöitä, kun taas teemakuva-alueilla vierailijat voivat ottaa kuvia itsestään epätavallisissa paikoissa.

Tapahtuman tavoitteena on houkutella sekä venäläisiä että ulkomaalaisia turisteja ja erityisesti ihmisiä Norjan raja-alueelta, koska he voivat vierailla Pechengassa vapaasti. Kremenets uskoo, että tapahtuma kiinnostaa ihmisiä, jotka nauttivat tutkimisesta ja elävät elämänsä jatkuvan etsimisen kontekstissa – olivatpa he sitten Murmanskin asukas tai vierailija muista kaupungeista tai naapurimaista. Hän uskoo, että heidän tehtävänsä on tarjota kaikille vierailijoille unohtumaton sosiokulttuurinen kokemus. Heidän valttikorttinsa ovat paikalliset tuotteet ja ruokalajit. Järjestäjät etsivät ”timantteja” paikallisten ruoka-aineiden joukosta ja pyrkivät luomaan uusia mielenkiintoisia makuja. Yksi paikallinen ”perheensä elättäjät” aikoo kokata hänen mahtavia poron kyljyksiään tapahtumassa. Kyljykset ovat pitkän aikaa valtavassa rautapadassa tulen päällä, mikä johtaa todella mureaan lihaan.

Nikelin maku

Perinteisten makujen tunnistamiseksi ja uusien löytämiseksi Gastro Industry Fest -tapahtumaa varten Venäjän gastronomisen kartoituksen laboratorio kutsuttiin Nikeliin. Tämä valtion projekti tähtää jokaisen Venäjän alueen gastronomisen brändin muovaamiseen.

Tämän projektin ideologinen inspiraatio, kirjailija ja kartan koostaja Ekaterina Shapovalova sanoi, että heidän päätehtävänsä projektissa on varmistaa turistien löytävän paikallisen ruoka-annoksen tai paikallisen tuotteen, minne ikinä hän meneekään, oli kyse sitten lentokentästä, tienvarsikahvilasta, hotellin aamiaisesta, kaupasta, rannasta tai kaupunkifestivaalista. Pechengan alue on erityinen raja-alue, jolla on kunnianhimoinen tavoite järjestää suuret festivaalit sekä kehittää arktisen ruuan konseptia esiteltäväksi tulevaisuuden kotimaisille sekä kansainvälisille turisteille.

”Perheen elättäjät”, kuten heitä alueella kutsutaan, Nikelistä ja naapurikaupungista Zapolyarnysta esittelivät suunnitelmansa ruokkia kotimaiset ja ulkomaalaiset vierailijat festivaaleilla – omaperäisiä burgereja, joissa on lohta, kesäkurpitsaa, punajuurta ja säilöttyä sitruunaa, sekä poronkäristystä poronlihasta perunamuusin kanssa. Paikalliset kahvilojen ja ravintoloiden omistajat tarjoilevat omia erikoisuuksiaan:

• Eräs paikallinen annosten valmistuja on Chernyshov-perheen ’Mr. Black’, joka kehittää alueella mobiiliruokamyyntipisteitä ja tarjoaa epätavallisia sekä herkullisia annoksia, jotka on valmistettu heidän omien reseptiensä mukaan paikallisista tuotteista.
• Toinen ruuanvalmistaja on Olga Gorskaya, joka omistaa ”Happy”-kahvilan Zapolyarnyssa. Hän on esitellyt ruokalistaan oman versionsa kuivatuista dumplingseista kampasimpukoilla ja katkaravulla, shawarman turskalla sekä juustokakun tuoreilla puolukoilla, viinimarjoilla ja pohjoisilla mansikoilla.
• ”Berlogi”-tiimi, jota johtaa Valentina Tedeeva, kokkasi simpukoita masagokaviaarilla, haukikotletteja ja lohikermakeittiö, joka valmistetaan simpukankuoreen.
• Nuori luova leipuri Zoya Ratkevich omistaa ”Brod”-konditorialeipomon. Hän on luvannut ruokkia vieraita smorrebrodeilla, joissa on paikallista kalaa leivällä sekä jäkälää, puolukkaa ja lakkoja, vaniljakreemillä ja pohjoisen marjoilla täytetyillä Barents-kroissanteilla sekä porcinisienillä, marjoilla ja yrttiliköörillä maustetulla suklaalla.

Laboratorion arvostelulautakunnan jäsenet yhdessä laatijoiden kanssa paransivat festivaaleilla tarjoiltavien ruokien makuja, nimiä ja ulkonäköä. Eräs lautakunnan jäsenistä on tunnettu ravintoloitsija Petersburgista Leonid Garbar. Hän sanoi, että tämän laboratorion tärkein löytö ovat ihmiset, koska on harvinaista tavata niin paljon innokkaita henkilöitä pienestä kaupungista valmiina ruokkimaan vierailijoita maukkailla ruuilla sekä tarjoamaan korkealaatuisen kokemuksen. Hän suositteli paikallista kalaa sekä siitä valmistettuja epätavallisia ruoka-annoksia.

Miksi muurahaisia on olemassa? Pistelevät vain ihmisiä, mokomat. Muurahaiset – joita on Suomessakin kymmeniä eri lajeja – ovat osa luonnon monimuotoisuutta. Meidän olisi tärkeää ymmärtää, mitä monimuotoisuus tarkoittaa.

Monimuotoisuus on luonnossa keskeinen asia. Jokaisella lajilla on oma paikkansa ja tehtävänsä ekosysteemissä – tämän ympärillämme olevan eläviä eliöitä sisältävän maapallon osan toiminnassa. Lajeilla on myös itseisarvo, oikeus olla olemassa siinä kuin meillä ihmisilläkin. Ekosysteemi toimii hyvin ilman ihmistä, mutta monia muita lajeja se tarvitsee välttämättä toimiakseen.

Entä muurahaiset? Myös niillä on tärkeä tehtävänsä. Kekomuurahaiset kiipeilevät puissa kasvattaen kirvoja, jotka puolestaan lypsävät muurahaisille sokeripitoista herkkua ravinnoksi. Samoilla kirvakarjan hoitomatkoillaan muurahaiset kuitenkin keräävät ravinnokseen puista pieneläimiä.

Saaliiksi ja pesään vietäväksi joutuvat armotta muun muassa lehtiä syövät mittarintoukat ja muut puiden tuholaiset. Tutkimuksin on osoitettu, että puut kasvavat paremmin silloin kun muurahaisia on paikalla. Muurahaiset siis tasapainottavat ekosysteemiä – ja auttavat siinä sivussa metsän kasvua.

Luonnon monimuotoisuuden merkityksen ymmärtäminen on avain kestävään elämäntapaan pääsemisessä. Jos emme ymmärrä, mikä merkitys monimuotoisuudella on, ei mieleen juolahda sekään, että monimuotoisuuden suojelu voisi olla tärkeää.

Lapset ovat kiinnostuneita luonnosta. Moni seuraa hieman varttuneempanakin luonnon ilmiöitä. Myös tietoa on nykyään saatavilla, jos sitä haluaa etsiä. Koulukin valistaa ja opettaa. Suomalaiset ovat paljon tietäviä – eivät kaikki, mutta monet. Tieto ei kuitenkaan riitä. Pitää myös tuntea ja ymmärtää.

Tuntemista, luontosuhdetta ei voi oppia. Se pitää saada olemalla läsnä luonnossa. Luonnossa oleminen on monissa paikoissa vaikeaa, ainakin jos sitä ei aikuisten toimesta osata auttaa alkuun. Kyllä kaupungissakin on luontoa ja sitä pitää myös säilyttää. Eikä mielellään mitään siistittyjä puistoja, vaan kunnon pusikoita, ryteikköjä ja muita aikuisia usein hirvittäviä paikkoja. Lapsille ne ovat aarre. Aarre joka voi pelastaa koko elämän – oman ja luonnon monimuotoisuuden.

Lapsia kannattaa kannustaa menemään ryteikköön seikkailemaan ja tutkimaan. Tietenkin puissa kiipeilyssä ja liukkailla sammalrinteillä seikkailussa on vaaransa. Itse olen ajatellut, että jos seikkailua ja jopa riskejä ei lapsena elämässä ole, niitä on haettava vanhempana – useimmiten paljon vaarallisemmissa merkeissä. Samalla sammalrinteellä voi syntyä niitä luontokokemuksia, joista syntyy pysyvä luontosuhde. Aikuisen apu ja esimerkki voi siinäkin olla tarpeen. Esimerkiksi ötököistä voi inhotuksen sijaan ajatella, että ne ovat kivoja ja mielenkiintoisia, joskus toki hieman varottavia, mutta silti luonnossa tärkeitä.

Luontosuhteen synnyttyä myös ymmärtäminen on helpompaa. Ymmärrys on kuitenkin aina vaikeaa. Pitää tietää, tuntea ja yhdistellä eri lähteiden tietoja päätelläkseen, mikä vaikutus olisi vaikkapa muurahaisten katoamisella. Lisäksi pitäisi ymmärtää, mitä oma toiminta voi oheisvaikutuksineen aiheuttaa muille lajeille. Tällainen ymmärrys ei ole enää lasten tehtävä, mutta lapsena alkaa tie, jota pitkin kuljettuaan voi alkaa ymmärtää maapallon elämän vuorovaikutussuhteita, moninaisuutta ja arvoa.

Sademetsät ovat luontaisia elinympäristöjä monille ainutlaatuisille eläinlajeille ja todellisia lajien aarreaittoja. Vaikea kulku ja pääseminen metsiin takaavat eläimille myös luonnollisen turvapaikan ihmisiltä. Monet metsäalueet ovat lisäksi kansallispuistoja ja suojelualueita, millä pyritään varmistamaan metsän ja sen lajien säilyminen.

Nisäkkäät

Trooppisissa sademetsissä elää monia nisäkkäitä. Nisäkkäiden koko vaihtelee suuresti maailman pienimmästä kädellisestä metsänorsuihin asti. Ravinnokseen eläimet syövät kasveja, hedelmiä, hyönteisiä tai saalistavat muita eläimiä. Sademetsän eläimistä löytyy lauma- sekä yksineläjiä. Meitä ihmisiä lähimpinä ovat ihmisapinat ja kädelliset, jotka elävät usein perheryhmissä. Suurimpia sademetsien kädellisiä ovat gorillat ja orangit. Gorilloja ja simpansseja tavataan Afrikassa, orankeja Aasiassa.

Sademetsät ovat tarkan tutkinnan alla ja uusia lajeja, jopa isoista eläimistä, löydetään yhä. Pelkästään neljän vuoden aikana 2017-2020 löydettiin yli 400 uutta kasvi- ja eläinlajia Amazonin sademetsästä. Juuri löydetyt lajit ovat usein myös todella harvinaisia, kuten Indonesian Sumatralta löytynyt tapulinoranki, jota sanotaan maailman harvinaisimmaksi apinaksi.

Monesti juuri suuret eläimet vetävät meitä puoleensa ja näyttävät eläimet nousevat suojelukohteiden tunnuskuviksi.

Yksi mieleenpainuvimmista ovat sademetsien suuret kissapedot, kuten Amerikassa elävä jaguaari, Afrikassa ja Intiassa elävä leopardi, Aasiassa elävät tiikerit ja puuleopardit. Sademetsien lajikirjo on mahdollistanut myös lajien erikoistumisen. Erikoistuminen voi toisaalta olla lajille myös riski, sillä elinympäristön muuttuessa ja pienentyessä sopeutuvaisuus mahdollistaa selviytymisen.

Hyönteiset ja selkärangattomat

Jos nisäkkäistä löytyy vielä uusia lajeja, niin suurin yllättäjä on kuitenkin hyönteiset ja selkärangattomat, joiden määrää ei osata tarkasti edes arvioida. Suurin osa sademetsän, ja koko maapallon, eläimistä on hyönteisiä ja selkärangattomia. Erilaiset perhoset, kuoriaiset, muurahaiset, toukat ja madot huolehtivat sademetsästä. Ilman hyönteisiä koko maapallo kuolisi, sillä vaikka hyönteiset ovat pieniä, niitä on paljon. Ne huolehtivat luonnon kiertokulusta mm. pölyttämällä kasveja ja hajottamalla kuolleet kasvit ja eläimet.

Linnut

Trooppisten sademetsien elämä on keskittynyt latvustoon, missä puiden oksisto luo oman maailmansa ja valo vielä valaisee. Elämä keskittyy myös latvustoon ja linnut ovatkin suuri eläinryhmä. Myös linnuilta löytyy niin kukista mettä imeviä kolibreja, hyönteisillä eläviä pikkulintuja, siemenillä, hedelmillä ja kasveilla eläviä papukaijoja ja tukaaneja, sekä saalistavia haukkoja ja kotkia.

Muuttolinnutkin voivat elää sademetsässä talvikauden ja palata pesimäalueilleen kevään tullen. Esimerkiksi Amazonissa ja Väli-Amerikassa talvehtii laululintuja Yhdysvalloista. Lentäväthän suomalaisetkin muuttolinnut jopa Afrikkaan asti.

Kalat, matelijat ja sammakkoeläimet

Sademetsien jokialueet, järvet, suot ja vesistöt ovat elinaluetta suurelle osalle makeanveden kaloista. Sademetsissä elävät kalat ovat meille monesti tuttuja akvaarioista, sillä kasvatetut lemmikkikalamme ovat alun alkaen kotoisin sademetsistä. Tällaisia kaloja ovat esim.

Amerikasta kotoisin olevat lehtikalat ja neontetrat, sekä Aasian sademetsien seeprakalat, taistelukalat ja nuoliaiset.

Lisäksi matelijat, kuten liskot, käärmeet, krokotiilit ja kilpikonnat sekä sammakkoeläimet kuten, sammakot, salamanterit, konnat ja vesiliskot esiintyvät runsaina ja monimuotoisina kaikissa sademetsän kerroksissa. Erityisesti sammakkoeläimet ovat herkkiä elinympäristönsä muutoksille ja monia lajeja on pelastettu eläintarhoihin.

Eläimet kotonasi

Itse asiassa monien nykyisten lemmikkieläinten alkuperä on lähtöisin sademetsistä. Monet papukaijat, akvaariokalat, kilpikonnat, sammakot, käärmeet ja liskot ovat sademetsien eläimiä. Toki lemmikkimme ovat nykyään jo lemmikeiksi kasvatettua kantaa, mutta esim. terraarioeläimen ottamista suunnitellessa pitää tietää, mistä eläin alunperin on. Kun pidämme lemmikkinä sademetsän eläintä, oli se sitten kala, matelija, sammakkoeläin tai lintu, on meidän taattava sille oikeanlainen elinympäristö ja täytettävä sen lajinmukaiset tarpeet.

Kalojen vedenlaadusta, tilasta ja lämmöstä on huolehdittava jo ennen kalojen hankintaa. Terraarioiden olosuhteet on oltava eläimelle sopivat. Linnut liikkuvat lentämällä, joten niille on tarjottava mahdollisuus lentämiseen. Minkään eläimen hankkiminen, oli se koira tai eksoottinen eläin, ei saa olla hetken mielijohde.